This page represents my own personal opinions and views on various issues and is written in blog format about my life with dogs in the country side and sometimes general issues of my life. All stories are not to be taken so seriously. All writings are written in friendly, discussion kind of way (from each year) and so to be meant to be red. Stories, which have no relevance internatinally are not translated into English.

SEURAAVA PENTUE (teema vielä auki)/
Next litter (theme still undecided)

Urtica vom Hause Wagner aka Salla astutetaan tulevasta juoksusta. Odotamme juoksujen alkavan helmikun lopussa - maaliskuun alussa. Astutus on sinisellä uroksella, jonka henkilöllisyys yleistyneen käytännön mukaan pidetään pimennossa.

Urtica vom Hause Wagner aka Salla will be bred with a blue stud. Name of the stud will be announced later. Salla's season is supposed to start at the end of February - at the beginning of March.

Vuokra-asuntoa etsitään

Olen kyllästynyt totaalisesti kerrostaloelämään. En saa normaalielämääni jatkettua haluamaani suuntaan. Mielellään ok-talo, mutta rivarikin käy. Kotieläinten pitää olla sallittuja. Maksan vuokrani aina ajoissa, enkä hajoita paikkoja. Tytöt eivät tee tuhoja. Jos jotain hajoaa, korjaan sen kyllä. Mielellään Tuusulasta, eikä mikään sikakallis. Saa olla kauempaakin, mutta ajattelen silloin Tampereen suuntaa.

7.2.2012

Kotisivut

Kotisivuni uudistuvat. Tulevat toimintaan hetkisen kuluttua. Oli jo aika tehdä muutoksia. Omat taitoni eivät riittäneet muutokseen, joten ulkoistin homman (kasvattini omistaja tämän kaiken tekee, kiitos). Ilmeisesti kuvatkin löytyivät jostain kätköistä, joten saattaa olla, että saan kaikki puuttuvat kuvat näkyviin.

Pääosinhan kirjoittelen vain blogiin. Koiranet-tietokanta antaa tiedot terveystiedoista ja näyttelytuloksista, joten niitä on aika turha enää omille sivuilleen laittaa toiseen kertaan.

Jostain syystä onnistun joka toisella kerralla vetämään tämän blogin nurin. Johtuu aina kuvien lisäämisestä. Kahden kuvan lisääminen onnistuu, mutta kolmas heittää homman pois näkyvistä. Tässä siis syy siihen, kun sivu näyttää erroria. Olen ollut tekemässä jotain ja homma mennyt metsään. Korjaamiseen menee aina jonkin aikaa.

Seuraava pentue

Tulossa on kesäpentuja, jos kaikki menee putkeen. Salla eli Urtica vom Hause Wagner astutetaan sinisellä uroksella. Juoksujen oletetaan alkavan tämän kuun lopussa tai ensi kuun alussa.

Uudelle alalle

Maaliskuun alusta aloitan opiskelun. Siirryn hoitoalalle. Oli aika tehdä jotain uutta ja nyt on sopiva aika, kaikin puolin.

16.1.2012

Asiaa yleisestä piittaamattomuudesta ja auttamattomuudesta

Pari viikkoa sitten tulin kotiin kuuden aikaan ja olin heti menossa viemään tyttöjä lenkille. Portaiden alapäässä näkyi vanha rouva, aamutakissa, pienissä tohveleisssa, pyyhe märkien hiusten päällä ja saunakassi kädessä.

Tytöt menivät heti rouvan luokse, eikä hän pelännyt niitä lainkaan, vaan silitteli molempia. Siinä oli helppo sitten kysellä, mikä on ongelman nimi. Selvisi, että rouvalla ei ollut aavistustakaan, missä hänen kotinsa on, oli tullut saunasta ja hukannut reitin kotiin. Sanoin, että vien tytöt pikapissille ja jos rouva ei siihen mennessä kotia löydä, tulen häntä auttamaan.

Tein sitten todellakin pikapissakierroksen, pitäen silmällä sitä, missä rouva pihalla liikkuu. Huom. ulkona oli jo pakkasta, muta lunta ei vielä kauheasti ollut.

Vein tytöt sisään ja aloin kysellä hieman tarkemmin ongelman ydintä. Sain selville, että rouvan sukunimi oli, sanotaan nyt vaikka Virtanen. Hän oli tullut saunasta, eikä löytänyt kotiin. Oli muuttanut vasta viikko sitten.

Asuntoon meni kuulemma rappuset ylös, asunnon numero oli 15, mutta rapusta tai muustakaan ei ollut mitään tietoa. Muuta hän ei muistanut. Tässä oli kaikki info, mitä sain ulos. Ongelmaa ajatellen, olin aika heikoilla. Tavoitteeni oli heti löytää rouvan koti, sillä eihän ketään voi pihalle jättää eksyksissä ja rouva oli selkeästi hätääntynyt.

Yksi nuori naapurin rouva pyöri pihalla hetken, mutta hänelle tuli vieraita ja lähti tylysti siitä omille asioilleen. Minä juoksin eri raput läpi, katsoen löytyisikö rouvan sukunimeä mistään postilaatikosta. Tässä piti olla nopea, sillä rouva itsekseen myös etsi kotiaan ja oli todella vikkelä liikkeissään. Todella nopea 70-vuotiaaksi.

Kysyin, olisiko kännykkä mukana ja joku, jolle voisi soittaa, mikä oikea osoite oli. Puhelinta ei löytynyt ja olin taas lähtöpisteessä. Kävin nämä ylätasanteen talot läpi ja siirryin sitten alemman kompleksin kimppuun. Sieltä onneksi löytyi numero 15 ja rouvan sukunimi postiluukusta. Mikä helpotus.

En vain voinut jättää tilannetta tähän. Halusin varmistua, onko kyseessä vain hätääntyminen vai kenties dementia. Koska kännykkä oli kateissa ja se luultavasti oli jäänyt saunaan, sanoin, että minäpä käyn siellä saunassa katsomassa, olisiko puhelin siellä. Mainittakoon, että tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun saunassa kävin, sillä minulla ei ole saunavuoroa. (Migreeni ei kauheasti saunasta tykkää). Puhelin ei ollut saunassa.

Palasin rouvan luo ja mietin, miten jään hetkeksi tarkkailemaan tilannetta, mutta rouvapa kysyi, haluaisinko jäädä kahville ja jos tehtäisiin sinun kaupat. Mikäs siinä.

Maija kiitti minua aidosta sydämestään, että näin kaiken vaivan hänen kotinsa löytämiseen. Minulle tämä oli lähimmäisestä huolehtimista, enkä voi jättää toista ihmistä pulaan ulos eksyksissään. Nykyaikana monet sen näemmä olisivat tehneet, koska muilla pihalla liikkujille omat asiat olivat tärkeämpiä. Totesin mielessäni, että koirat ehtii viedä hetken kuluttua uudestaan kunnon lenkille, ne eivät siitä kärsi.

Joimme siinä kahvia muutaman kupillisen. Juteltiin kaiken laista ja kyselin aika tarkkaan erilaisista aiheista selvittääkseni, oliko kaikki vain hätäännystä vai onko kyseessä isompikin ongelma. Selvisi, että pelkkä hätäännys.

Jätin omat tietoni ja sovin, että seuraavalla viikolla voin tulla hakemaan Maijan saunaan, odottaa pukkarissa saunomisen ajan ja saattaa sitten kotiin. Näin ei tarvitse jättää saunavuoroa käyttämättä ja opetellaan reitti kunnolla, ettei sen takia tarvitse saunasta tehdä mörköä.

Olemme nyt soitelleet puolin ja toisin muutamaan otteeseen ja lähdemme lenkille koirien kanssa tässä joku päivä.

15.1.2012

Lahden näyttelyssä 15.1.2012 valmistui Taina Kopran silmäterä Nelli Suomen muotovalioksi. Onneksi olkoon Taina ja Nelli. Kasvattaja lähettää molemmille lämpimät terveiset ja Nellukalle paljon rapsutuksia. (Multa ei löydy edes mitään vanhaa kuvaa Nellukasta, joten jos löytyy joku kuva, niin laita tulemaan).

Autoilun suhteen minulla on huono karma. Kolmena vuonna peräkkäin on loka - joulukuun välillä autostani puhjennut vasen takarengas. Mikä vasemmassa takarenkaassa on sellaista, että se menee auton merkistä riipumatta aina loppuvuodesta puhki? Ja tietysti ollessani tien päällä.

Vuonna 2009 puhkesi Bemaristani 80 km/h vauhdissa (ajoin nopeusrajoitusten mukaan) vasen takarengas Nurmijärven Röykässä. Bemari lähti ohjausliikkeistäni huolimatta kohti oikealla olevaa peltoa ja tömähti töyrääseen. Airbag laukesi ja auto lunastuskuntoon. Minulle aivotärähdys, onneksi ei muuta.

Vuosi tuosta onnettomuudesta eli vuonna 2010, olin tekemässä muuttokuormaa, peräkärry mukana. Bemun jälkeen tuli käyttööni vm 1991 Volvo 960 farkku. Kolme kilometriä pihasta, vielä Lopen puolella, auto käyttäytyi hassusti ja vedettyäni tien sivuun, näkyi syy vatkulointiin. Vasen takarengas puhki. Lähihuoltiksen porukka vaihtoi uuden renkaan alle.

Nyt joulukuussa 2011 olin Hyrylässä asioilla ja heitettyäni auton kaupan parkkiin, huomasin, että jälleen vasen takarengas oli puhki. Olihan auto vatkuloinut hieman, mutta Volvo nyt on ajoittain eksoottinen ajaa. Ei auttanut muu, kuin ajaa sillä renkaalla Tebikalle ja kertoa ongelma.

Alla olleet talvirenkaat olivat kuulemma sakkokamaa (olihan ne vanhat, myönnän). Piti sitten ostaa tuliterä talvirengassetti alle. Ylimääräinen 450 €:n kustannut, johon en ollut varautunut.

Kolmeen viime vuoteen perustuen, on tänä vuonna ilmeisesti varauduttava siihen, että on vararengas paikallaan (Volvossa se on todella hankalassa paikassa, eikä sitä saa esiin ilman työkaluja) ja seurattava loppuvuonna tilannetta. Vai loppuisiko tämä rengashärdelli tähän, kun maaginen kolme kertaa on jo tullut täyteen?

Muutoin Volvon kanssa meillä ei mene henkilökemiat yhteen. Onhan auto vanha, mutta saan olla muutaman kuukauden välein aina korjaamolla.

Tähän mennessä, kahden vuoden aikana, on se rakkine jättänyt minut tien päälle viisi kertaa. Ongelma on se, että ei ole ketään tuttua, joka rientäisi avuksi, vaan on itse etsittävä autopalveluita, jotka hoitavat tilanteen, eikä tämä aina ole edes muutaman soiton päässä.

Erityistä extremeä Volvon kanssa ajelu on siksi, että bensamittari ei toimi. Kuljenkin trippimittarin mukaan. Välissä oli kolmen viikon jakso, kun trippikään ei toiminut ja se se vasta eksoottista ajelua olikin.

Koirille Volvossa on tilaa ja tytöt tykkäävät reissata autossa.

Vuosi tähän meni. Nimittäin siihen, että Pirkko suostuu olemaan fyysisessä kontaktissa Elvin kanssa. Tuntui se ihmeelliseltä, kun Pirkko hääti Elvin aina vähän kauemmas. Elvi toki sai olla sohvalla, mutta ei fyysisessä kontaktissa. (Sivuhuomautus: antiikkisohva on ehkä kivan näköinen, mutta äärimmäisen epämukava istua.)

14.1.2012 - Kuvia kaivataan

Koska faileissani oleet kuvat ovat kadonneet ja niiden löytäminen menee jonnekin hamaan tulevaisuuteen, niin te kasvatin omistajat, jotka haluatte saada oman koiranne kuvan esiin tässä blogissa - lähettäkää niitä minulle. Mukaan tietysti kuvaajan tiedot.

Kuvat voivat olla näyttelykuvia tai hassuja otoksia, ei väliä. Blogini ei ole pelkkä näyttelymenestysten esittely, vaan jatkan samaa linjaa, jossa voi myös hullutella.

Toivon mahdollisimman suuria kuvia, jotta niitä mahdollisesti voisin käyttää myös lehden mainoksissa. Sillä ehdolla, että te haluatte niitä niihin mainoksiin tulevan.

Olen kiinnostunut kaikkien kasvattieni elämästä - edelleen, en pelkästään näyttelyhirmujen.

Katri (Herdolf Deanna Troi)

Katri ja karvalakki
Photo: Katja Kusmin

13.1.2012 - Käsityöt

Mulla oli todellinen kutomisbuumi tuossa jonkin aikaa sitten. Lyhyessä ajassa heiluivat puikot tiuhaan tahtiin. Telkkaria katsellessa oli kiva antaa puikkojen kilkattaa.

Mulla oli iso kasa lankoja varastossa, niitä on tullut ostettua itse, saatua kavereilta jonkin verran, ostettua kirppareilta ja osa on vielä mummon perintöä vuosien takaa.

Alkuun tein vain yksivärisiä (ei tartte päätellä niin paljon). Mukaan tuli myöhemmin useampivärisiä tuotoksia. Niissä menee jälkityöstekentelyssä paljon aikaa, kun päättelen kaikki langat oikeaoppisesti, kuten mummoni aikoinaan opetti. Jälkeni on siistiä. Kutomissani villapaidoissa kehtaa kulkea (kysykää vaikka ex-aviomieheltäni, jolle kudoin useamman villapaidan avioliiton aikana). Osaan siis kutoa, mummo opetti tuon taidon minulle jo viisivuotiaana. Virkkaaminen ei ole mun juttu.

Tässä muutama pari kuvattuna. Alla joululahjaksi saamana poppana,
josta tykkään. Sopii mun verhoihin ja tämänhetkiseen vihreäsävyiseen keittiön sisustukseen.

Saldona oli buumin ollessa kuumimmillaan:
1) lyhytvartisia sukkia 13 paria, joista neljät oli tilattu erään kasvattini omistajalle. Ovat olleet käytössä ja toinen saman lainen setti on tilauksessa.

2) pitkävartisia sukkia 25 paria; näistä menee muutama pari parhaalle ystävättärelleni, joka on seisonut rinnallani yli 30 vuotta.

3) pipoja 20 kappaletta, ne on niin nopeita tehdä.

4) kaulaliinoja 4 kappaletta, pitkiä, erittäin pitkiä, tulivat omaan käyttöön.

5) villapaitoja olen tehnyt neljä.

6) yksi lasten peitto, meneekö ikinä käyttöön, on eri asia. Oli sopiva määrä tiettyä lankaa. Ajattelin laittaa siihen lakanakankaasta ja pitsistä vielä somisteet.

7) lasten sukkapareja 2 kappaletta. Tämä oli kokeilu, miten tehdä niin pieniä. En tosin osaa sanoa, minkä ikäiselle lapselle nämä sopivat.

8) yhdet säärystimet. Ideana laittaa nämä jumppatunnille. Tulevan treeniasun väritys vaikuttaa, joten joutunen tekemään varmaan uuden pinkkisävyisen säärystinparin. No, ne tulevat nopsaan.

Mielessä oli suunnitella puvut tytöillekin. Etsiskelin pitkään ohjeita. Lopulta totesin, että Elvi ei ainakaan pukua tarvitse, koska harrastaa lumivallisurffausta: syöksyy lumipenkkaan ja kierii, tehden sen kohta perään uudelleen. Tuossa menossa lämmin puku on ihan turha. Pirkko ei halua edes normaalia manttelia päälleen, joten tässäkin menisi tuotokseni hukkaan. En näin ollen kudo tytöille mitään, mutta olen muutaman manttelin tehnyt - odottavat vain viimeistä silausta. Pirkolle tein makean farkkuloimen, suunnittelemiini yksityiskohtiin menee kuitenkin yllättävän paljon aikaa, eikä näillä keleillä mitään talviloimia tarvita.

10.1.2012 - Blogin aloittaminen uudelleen

Muut asiat ovat häirinneet blogin pitoa. Totuuden mukaan, kauheasti ei koiriin liittyvää asiaa ole ollutkaan, paljastamatta liikaa esim. tarkemmista paikoista, joissa olen tyttöjen kanssa pyörinyt.

En tee normaalisti uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna ajattelin, että voisin ruveta ylläpitämään blogiosuutta, vaikkei siihen koira-asioita niin paljoa tulisikaan. Kuvien osalta päätin tehdä kunnon urakan ja laittaa kaikki kuvat ojennukseen ja rikkinäiset linkit toimintaan. Homma kaatuu alkuunsa - kuvien osalta.

Kuvia on otettu koiristani vuosien varrella tuhansia ja tuhansia. Seurattu kasvua, kuvattu kisoja & näyttelyitä ja normaalia elämää. Mäkkini on hajonnut pariin otteeseen, mutta tiedostot on saatu pelastettua takaisin. Viimeisin tikki kuvien osalta oli koneeseen kohdistunut väkivalta, jossa se 6ft:n osalta oli heitetty lattialle ja kirjaimellisesti otin sen kappaleina haltuuni. Kaikkea tietoa ei saatukaan takaisin. Kuvista on back up-faili jollain ulkoisella kovalevyllä, jota tässä asunnossa ei minulla ole. Erillinen kovalevy on samassa paikassa, kuin muuttokuormani eli runsaan sadan kilometrin päässä nykyisestä asunnostani. On pärjättävä sillä materiaalilla, mikä käsillä on. Kuvien osalta tilanne on surkea.

Elvi Tuulia Emmastiina Tienhaara - Whiskers Eytukan
Greyhound Elvi on kasvanut kauniiksi ratarassiksi. Luonteeltaan todella avoin, ehkä liiankin avoin, jos vertaa rotumääritelmään, sekä äärimmäisen sopeutuva. Elvi rakastaa kaikkia ihmisiä, lapset mukaan lukien ja tykkää myös muista koirista. Neiti hymyilee leveästi ja kotiin tulessa ei siitä hymystä meinaa loppua tulla. Myös veljensä Tuukka (osaomistuksessa ex-kälyni kanssa) tekee tätä samaa. Elvi rakastaa lunta ja käy statosfäärisillä kierroksilla lumessa, tehden hihnassa ilmapiruetteja.

Pirkko Sirpa-Liisa Annikki Tienhaara - Herdolf Alteran Nirr'ti
Oma kasvattini Pirkko on - miten sen nyt kauniisti sanoisi - omalaatuinen. En enää toista kertaa nimeä pennulle viralliseksi nimeksi kyseenalaista luonnetta omaavaa hahmoa. Stargåtea seuranneille Nirrti on tuttu.

Sisätiloissa Pike on ehdottomasti lupsakka neitonen, mutta ulkona todella raju. Hihnassa kuljemme jo siististi verrattuna viime vuoteen, mutta toisten koirien kohtaaminen on suoraan sanoen arsusta. Pirkko ei voi sietää toisia koiria lainkaan, ihan sama mitä rotua tai sukupuolta. (Telkkaria ei hauku, jos siellä näkyy tanskandoggi, kaikki muut on ongelma). Työstän tätä ongelmaa päivittäin. Ennen tätä ongelmaa ei ollut, se ilmeni vasta tänne muutettuamme, joten olisiko siinä Pirkko kokenut jonkin asteisen trauman? Mene ja tiedä. Näillä kuitenkin mennään eteenpäin.

Pirkosta tulisi heittämällä muotovalio, jopa intti, mutta kehään rouvan kanssa tulemme vasta veteraani-iässä.

Julma totuus
Viime vuosi oli vaikea. Oikeammin voisi sanoa, että todella vaikea, monella tapaa. Sen, minkä sain karusti huomata, oli (luultujen) ystävien ja kavereiden katoaminen. On tullut useasta eri lähteestä luettua, että hankalissa elämäntilanteissa lähipiiri kutistuu. Täytyy todeta, että tämä todellakin pitää paikkansa. Oma, erittäin monipuolinen ja laaja kaveripiiri, kutistui kouralliseen. Jäljelle jäänyt pieni porukka on kultaakin arvokkaampi. Tähän sopii slogan: I am as strong as coffee in my cup, hairspray I use and friends I have.

Tässä kun avaudun, niin voin samalla todeta, että siellä lukijoissa on monia, jotka eivät ole käsittäneet tilanteen kokonaisuutta ja vakavuutta, eikä sitä, mihin kaikkeen se vaikuttaa. En ole voinut toteuttaa aiemmin suunniteltuja astutuksia sijoituskoirillani (vielä), koska kerrostalossa ei kasvateta tanskandoggeja. En minä kerrostaloon halunnut, mutta muuta ei ollut tyrkyllä. Olisin tietenkin voinut jäädä nyrkkeilysäkiksi, suorittaa pennutukset, mutta siinä olisi ollut sijoituskoira ja pennutkin vaarassa, minä mahdollisesti sairaalassa, joten miten se pentue olisi sitten hoidettu? Se, joka ei ole kohdannut fyysistä väkivaltaa, ei tätä käsitä.

Kerroin pahoinpitelyn sen takia, koska juoruja liikkui jo kaiken moisia. Oli helpompaa katkoa mielettömiltä juoruilta siivet ja kertoa asia niin kuin se oli. Olen päässyt asian yli ja katson luottavaisena tulevaisuuteen. Tapahtuma on osa elämääni, sille en voi mitään.

Jännintä on ollut se, että moni on sanonut kuinka sä uskallat laittaa tollasen tapahtuman blogiin? Mitä? Pitäisikö minun piilotella tapahtunutta? Kenneltoimintaa ajatellen tapahtui järisyttävä muutos, puhumattakaan minusta. Onko parisuhdeväkivalta niin tabu, että siitä ei todellakaan saa sanoa mitään? Jos omalle ystävälleni olisi käynyt samanlainen juttu, niin minä olisin ollut tukena koko ajan. Ei tulisi mieleenkään hylätä ystävää hädän hetkellä. Kuulun tässä näemmä vähemmistöön.

Show-maailma
Koiranäyttelymaailmaa olen seurannut kehätoimitsijan ominaisuudessa. Tämä on avartanut kuvaa näyttelytouhusta, eikä positiiviseen suuntaan. En viittaa doggituomareihin, koska jäävään itseni doggikehistä, samoin kuin greyhound- ja tipsukehistä. (Nimissäni on yksi tipsu).

Photo: Mrs Johanna Boman

Kasvattini eivät ole näemmä olleet lainkaan kehissä, kun minulle ei ole raportoitu enää näyttelytuloksia pitkään, pitkään aikaan. Ei ole tullut kuviakaan. Nyt en saa tänne jatkossa muuta kuin tekstiä ja omien koirien kuvia - sillä oletuksella, että saan kuvat yleensä näkyviin. Facebookin kautta onneksi tulee aika ajoin kuvia muutamista koirista.

Norilskiy Suvenir Vesna for Herdolf aka Vappu
Owners: Vuokko Tienhaara, Krista Savolainen and Osku Jalkanen
Vappu on melkoinen vesipeto/
Below Vappu is swimming.

Lauri Tähkä Tavastialla 8.12.2011

Keikka oli todella hyvä. Tähkä jakaa mielipiteitä, mutta minä tykkään. Yleisö koostui 99 % naisista. Muutama mies oli sinne selkeästi vastahankaisesti raahattu ja näkyivät olevan pubin puolella.

Photo: Vuokko Tienhaara