This page represents my own personal opinion and view on various issues and is written in blog format about my life with dogs in the country side and sometimes general issues of my life. All stories are not to be taken so seriously. All writings are written in friendly, discussion kind of way (from each year) and so to be meant to be red. Stories, which have no relevance are not translated into English. (I know I'm far from translating these stories but since no-one has really asked for translations, I have put this on my to-do -list).

Seuraava pentue/Next litter

Tara (Piistar Chamunda) on astutettu Kimmolla (Kolumbus vom Hause Wagner). Astutus meni hyvin, progeilla varmistettiin oikeat päivät ja tutkitutin Kimmon "tavaran", joka oli ensiluokkaista. Tara menee ensi viikolla ultraan ja jos hyvin käy, niin pentuja olisi tulollaan Herdolfin pentulaatikkoon marraskuun lopulla.

Huhtikuussa on tarkoitus astuttaa Salla (Urtica vom Hause Wagner) sinisellä uroksella. Tästä tarkempaa tietoa myöhemmin.

Pentuesivu/litter page

Tara (Piistar Chamunda) has been bred to Kimmo (Kolumbus vom Hause Wagner). All went well and we are expecting (hopefully) puppies to Herdolf litter-box at the end of November. I had examined Kimmo's "produce" which was excellent. Tara's best days were also confirmed by progesterone tests.

Whiskers Eytukan
Ratarassi Elvi (Elvi Tuulia Emmastiina Tienhaara-Mäki) saapui syyskuun 12. päivä kotiin. Greypuolella väri on valko-musta, mutta doggipuolella tuo pentu olisi mantteli. Erittäin söötti väritys ja hyvin avoin, iloinen ja utelias pentu.

Samalla lähti Kennel Whiskersistä minulle puolikas urospentu, joka meni ex-kälylleni Hannalle. Päätimme, että pennun vasen puoli on minun, koska siinä on enemmän mustaa. Tuukka alias Whiskers Toruk on päämäärätietoinen ja vilkas uros.

Odottelen suurella innolla pääseväni jälleen radalle näiden pentujen kanssa, sekä treenaamaan ja kaikkeen siihen vauhtiin mukaan. Hannan kanssa kaikki on sujunut mainiosti, joten radalle tulee koirien mukana Hanna ja Vuokko Tienhaara. Ihan tarkennus tulevaisuutta varten, että olemme ex-sukulaisia, emme pari =O)

On doggipennussa ja greypennussa eroa. Ensinnäkin se koko ja toiseksi vauhti. Greyt juoksee pentuna jo täysin taidokkaasti, kun doggipennut menevät kömpelömmin. Eikä talossa kuulu nyt "tsup-tsup" -askeleita lainkaan. Greyt menee vaan vauhdilla ohi, "tä-dää".

Korvat kyllä lepattavat ihan omiin suuntiinsa, kuten doggipennuilla. Odottelen tässä, että milloin nuo asettuisivat oikeaan ruusukorva-asentoonsa, mutta ei haittaa, vaikka jäisivät miten sattuu. Näillä ratarasseilla kun tuo ei ole lainkaan olennaista.

Alku ei oikein lähtenyt käyntiin Pirkon kanssa. Pirkko oli sitä mieltä, että mä syön tuon. Olin todella hämmästynyt tästä reaktiosta ja kauhukuvat tulivat mieleen tulevaisuudesta. Meinasi oikeasti iskeä pikku paniikki. Oli siis pakko pitää Elviä erossa dogeista, mutta koska Elvi tuli suoraan pentulaatikosta, niin kamala huutohan oli koko ajan, kun ei päässyt kavereitten viereen.

Elvi taasen oli kauhusta jäykkänä, kun näki tytöt. Miten voi pieni pentu mennäkin niin shokkiin. Alkujärkytys ei kauaa kestänyt ja parin päivän päästä rupesi juttu luistamaan jo Pirkonkin kanssa. Katri taasen tykkäsi uudesta pennusta heti, mutta ei oikein tajunnut, että leikkiminen ei täysipainoisesti oikein onnistu.

Viikon kuluttua tilanne oli normaali. Elvi nukkuu tyttöjen kanssa. Koska on oikea vinkuiita, niin varoittaa jos dogit tulevat liian läheltä tai liian nopsaan. Mitään vahinkoja ei ole tapahtunut.

Pirkko sitten viikon kuluttua päätti, että Elvi on hänen pentunsa. Minulla on ihania kuvia näistä kahdesta yhdessä, kuin Elvistä yksinään, mutta päivittelen niitä vähän myöhemmin, koska tälle saitille vain osa kuvista tulee näkyviin ja osa ei - syytä en todellakaan tiedä.

Elville ei kelvannut oma kuppisetti, vaan piti mennä tyttöjen kupille. Koska kokoa oli niin vähän, piti nostaa etutassut kupin reunalle ja hoitaa hommat siitä. Nyt 11-viikkoisena tuli hauska ilme, kun Elvi huomasi, että ei tarttekaan enää nousta kupille, vaan siitä ylettyy juomaan ihan normisti.

Katri jakaa kipot suvereenisti Elvin kanssa, mutta Pirkon kupille ei tule kukaan, piste. Tämän on Katri ja Elvi hyväksyneet jo aikoja sitten.

Elville on hauska esitellä uusia ruokia ja makuja. Tähän mennessä kaikki on mennyt alas. Neiti myös pyytää ruokaa istumalla eteeni ja napottamalla silmiin. Tämän on oppinut ihan itse. Ruokakiposta otetaan herkut ja tungetaan kuonolla nappulat pois. Tästä on tehty taidetta. Kuuluu vaan "pthyi" ja nappulat lentää ulos, kun etsitään parempaa syötävää kiposta.

Tuukka tuli visiitille tässä yhtenä päivänä. Voi hyvänen aika, kun voi pieni pentu pelätä doggeja. Elvi sitten oli vieläkin polleampana tyttöjen (ja Hugon) seassa. Veteli niin reteästi doggien keskellä tyyliin "mun isi on vahvempi kuin sun isi" - tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Kyllä se Tuukka sitten jonkin ajan kuluttua rauhottui.

Katri ja Elvi ovat aika erottamaton pari. Ensin jonossa menee Elvi ja perässä tulee Katri. Onhan tämä hellyyttävää, mutta kun keittiön pöydän alta pitää molempien mennä, niin tuppaa tuo pöytä keikkumaan ja siirtymään paikaltaan.

Kaikki sukat ja kengät vaeltavat eteenpäin välittömästi Elvin toimesta. Kotona minulla onkin mielenkiintoisia töppösyhdistelmiä. Käytän niitä kammottavan näköisiä crocseja, ne kun on niin helppo vetäistä jalkaan. Väriyhdistelminä on eri näköisä variaatioita välillä pinkki - fuchsia - vaaleansininen - valkoinen. Yhtenä päivänä huomasin käyneeni kaupassa eriparikengissä. Mitäs pienistä. Tuukka-veli on ihan samanlainen kenkien suhteen.

Tarpeet tulee aika lailla paperille tai suoraan ulos. Toki niitä sanomalehtiä on hauskempi repiä, kuljettaa ympäri taloa ja lopettaa tapporavistuksella. Olen myös koittanut ajoittain peittää tuota sohvaa isoilla päiväpeitteillä, jotta se olisi siistimmän näköinen. Tämäkään ei nyt toimi Elvin kanssa, koska se iso peite revitään lattialle. Ei väliä minkä kokoinen, se on vaan poistettava paikaltaan. Tämä tulee kuulemma emältä perintönä. Jännä, miten jotkut asiat periytyvät.

Liharumba
Isäni lähti hirvimetsälle ja minä odottelin luita koirille. En ole ollenkaan innostunut metsästyksestä, mutta kun nuo koirat tykkäävät hirvestä, niin yritän olla ajattelematta tappamista.

Ensimmäinen lasti sitten saapui tässä muutama päivä sitten. Lasti oli yksi peräkärryllinen luita - siis kokonainen täysi peräkärryllinen pelkkiä luita koirille! Isäni pilkkoi ruhon paloja hieman pienempiin osiin.

Minulta meni kaksi päivää siinä luiden ja lihojen lajittelussa. Tein omasta mielestäni fiksusti, kun pakkasin luut valmiisiin annospusseihin. Eipä tarvitse ihmetellä, että montako luuta tällä kertaa pussissa on, vaan luumäärä on suoraan jaollinen koirien määrällä.

Luissa oli aika lailla lihaa kiinni, joten irrottelin niitä puukolla vielä erikseen ja sain 26 kg. Ja aivan tautisen hyvännäköistä lihaa. Lihat puolestaan pakkasin kilon pusseihin, niin on valmiit annokset heti kättelyssä. (Saan toki ihmisillekin tarkoitettua lihaa, säilykkeinä ja palvattuna. On se hirvi vaan niin hyvää).

On tytöille sitten luomuruokaa. Pirkko ei kauheasti välitä, mutta Katri ja Elvi rrrrrrakastavat hirvenlihaa ja visiitillä ollut Hugo myöskin.

Hauska katsoa, kuinka hyvin ne luut maistuvat. Pirkko haluaa vanhennuttaa luita, eikä syödä niitä ihan tuoreena. Jännä juttu sinänsä. Ikävintä on, että niitä luita tuodaan sohvalle (luonnollinen paikka koirille nauttia riistaluita). Sohvani on tosin kuollut jo vuosi sitten ja menee roskalavalle piakkoin.

Luita tuli niin paljon, että nyt on omat pakastimet täynnä, Timon pakastin sekä tuolla Lohjan suunnalla vielä kolme pakastinta. Kyllä koirien nyt kelpaa. Meneeköhän jo överiksi? Ei, on mulla syöjiä ja kaikki tosiaankin menee omaan käyttöön. Pari henkilöä on sanonutkin, että sulla noi koirat syö paremmin kuin sinä itse. Tämä taitanee pitää paikkansa.

Koska omiin pakastimiin tuli uutta tavaraa, niin piti tyhjentää ne kokonaan aiemmista. Tämähän tarkoitti sitä, että Yrjölän puuroa tuli kuusi isoa vuokaa. Heittelin sinne surutta kaikkia aineksia sekaisin. Timo katsoi vieressä operaatiota ja vähän väliä tuli kommentti: "siis koirilleko noi menee? Et ole tosissasi".

Kaikki muu oli vielä ymmärrettävää, mutta joukossa oli kaksi pussia kalaa. (Minähän tunnistan noita kaloja sitten oikein hyvin - todellakaan en). En sen tarkemmin niitä pusseja katsellut, ennen kuin piti laittaa kalaa kattilaan.

Hyi kamala, minkä näköisiä otuksia sieltä katseli vastaan. Kyljet oli hassusti fileerattu ja se pää oli ruma. Sain valistuksen, että ne olivat mateita. Mateet kuulemma ovat aivan ylettömän hyvää syötävää (just, just, mutta kammottavan näköisiä). Minä en yksinkertaisesti pystynyt niitä edes laittamaan kattilaan (se pää, se pää ja tuijottava katse). Putosi pussi takaisin tiskialtaaseen, kun huomasin mitä sieltä tuijottaa vastaan. Hyi hirvitys.

Timo heitti mateet kattilaan puolestani, sekä myös perkasi. Minulta tosiaankin olisi tuo jäänyt tekemättä. En voinut tulla edes viereen katsomaan, ennen kuin päät oli leikattu pois ja poissa näkyviltä. Miten non rumaa kalaa voi edes olla olemassa? Oikeasti? Hyvää se oli, oikeassa Timo oli. Pitihän sitä maistaa. Jatkossa kaikki kalajutut saa jäädä Timolle ja mateesta tehdään meille ruokaa. (Ei siis ihme, että koirat tykkäsivät ruoasta todella paljon).

Hugo
Herdolf Qui-Gon Jinn alias Hugo oli luonani hoidossa viikon verran. Hugo on aivan järkyttävän suuri kooltaan. Kääntösäde on aivan eri luokkaa kuin nartuilla. Mun tytöt kutistui liki olemattomiin Hugon rinnalla.

Sohvalla Hugo vie kolmen ihmisen paikan, kun oikein levittäytyy. Kahden paikka menee tuollaisessa normiasennossa. Hugolle tuli omat peitot ja tyynyt (tyynyt?) mukaan.

Tavoistaan poiketen Hugo ei mennytkään suoraan autoon, kun rouva omistaja tuli herraa hakemaan. Normisti hyppää kuulemma heti, kun luukku on auki. Nyt Hugelito sniffaili vaan pihaa, merkkasi sinne ja tänne, eikä mitään kiirettä autoon. Herra itse asiassa piti kutsua useampaan kertaan, että josko nyt kuitenkin sinne kotiin lähdettäisiin. Tästä voinemme päätellä, että Hugo viihtyi täällä kasvattaja-Mamán luona.

Hugo käyttäytyi arvonsa mukaisesti ja vedätti minua taas 6 - 0. Herra tuli pihalta kun halusi, ei silloin kun minä halusin. Hyvin Adolfmainen käytös. Ja ulkonäkökin kuin Adolfilla, tosin isommilla korvilla ja huulilla. Kyllä on niin isänsä poika, paranneltu versio, että oikein ihmetyttää. Lenkillä tuntui siltä, että ponia tässä vie - tai poni vie minua.

Lahja
Kyllä Timo on niin ihana. Hommasi mulle Bryan Adamsin crew-paidan. Mä olen ihan onnesta soikeana. Tietysti olen hieman kateellinen sille henkilölle, joka tuossa konsertissa on päässyt niin lähelle Bryania. Mä voisin maksaa siitä, että pääsisin henkilökunnaksi Bryanin keikalle.

Pentue
Tara on astutettu Kimmolla. Tara menee ultraan viikolla 42, jolloin tiedämme tilanteen. Tarasta otettiin progesteronitestit ja tutkitutin vielä Kimmon "tavarankin" (joka oli erittäin priimaa, aivan ensiluokkaista), kaiken siis tulisi mennä odotetusti. Mikäli näin kävi, niin pentulaatikkoon on tulossa pieniä palleroita marraskuun lopussa.

Alustavia varauksia on tullut todella kivasti. Kuten olen kaikille sanonut, en pysty tiettyä pentua varaamaan vielä 100 %:sti, koska uros-narttu -saldon tiedän vasta, kun pennut syntyvät.

Molemmat vanhemmat ovat todella upeita luonteiltaan. Molemmat ovat myös äärimmäisen taitavia avaamaan ovia ja portteja. Taran kotona on kahvat väännetty ei-alkuperäisiin -asentoihin tämän taidon vuoksi. Ovat molemmat myöskin innokkaita surffailemaan keittiön tasoilla ja ottamaan alas kaikkea mahdollista. Kimmon erityinen herkku on tumma leipä.

12.9.2010 - Porvoo Show

Roppiautomaatti Roma (Herdolf Herbina Cyclone) oli jälleen kerran ROP. Onneksi olkoon koko perheelle. Teillä se palkintokaappi ja ruusukesäiliö kasvaa.

9.9.2010 - Facebook ja Värinäyttelykohu

Koirat ovat ihania. Tanskandogit on aivan upea rotu, mutta nyt on "piireissä" hirveä ajojahti, facebookin (fb) kyttäys ja hiekkalaatikkoleikit meneillään. Myönnän, niin on tuolla greyhound-puolellakin.

Viittaan tällä kirjoituksella tanskandoggien Värinäyttelyyn ja sen jälkeiseen kohuun. En ollut paikalla, joten en tosiaankaan tiedä, mitä siellä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, enkä näin ollen pysty kommentoimaan mitään. Tämä tapahtuma kuitenkin kirvoitti mieltäni tähän tekstiin ja ajatelmiin.

Fb-kavereita on siivottu rajulla kädellä vähän jokaisen toimesta. Koska minun kommentointejani joillekin on väännelty ja käännelty ja tulkittu oman mielen mukaan, on myös omista kavereistani poistettu suurella luudalla sellaisia henkilöitä, joita en henkilökohtaisesti tunne. Omalta kohdaltani ihmettelen vain yhtä henkilöä, joka poisti minut kaverilistaltaan. Olin ymmärtänyt meidän olevan ystäviä, mutta näin ei sitten hänen puoleltaan ilmeisesti ollutkaan.

Postauksia kopioidaan surutta ja jaellaan eteenpäin. En koe, että tuntemattomien tarvitsee tirkistellä ja kommentoida minun elämääni millään lailla, sekä lähetellä eteenpäin joitain postauksia omine tulkintoineen. Fb-kavereissani on paljon työkavereitani, entisiä opiskelutovereita ja entisiä harrastuskavereita. Olenhan vuosien varrella ollut hyvin aikaansaava ja monessa mukana.

Fb on mielestäni mainio verkostoitumismedia. Tapasin viime viikolla kahdenkymmenen vuoden takaisen työkaverini Annan, kun Anna oli aiemmin löytänyt minut fb:stä ja piipahti sitten visiitille. Aivan ihana tapahtuma. Olen myös löytänyt vaihto-oppilasvuoden aikaisia kavereitani USA:sta fb:n kautta.

En kuulu mihinkään "kuppikuntaan" tai "klaaniin", en ole ikinä kuulunut, enkä tule kuulumaankaan. Joku fb:ssä lanseerasi ihan vakikäyttöön nämä termit. Vuosien varrella olen tutustunut moniin ihmisiin ja vaikka välillä tulisi asioita, joista ei olla samaa mieltä, niin silloin asiat riitelevät, eivät henkilöt keskenään.

Katson maailmaa poikkeuksellisen avarakatseisesti. Muodostan mielipiteeni ihmisestä ihmisenä, en sen mukaan, mistä kennelistä hänen koiransa on tai kuka kasvattaja hän on. En välttämättä allekirjoita joidenkin henkilöiden tekemisiä, mutta ne ovat olleet kyseisen henkilön tekosia ja hän niistä vastaa, en minä. (Luonnollisestikaan en tue eläinrääkkäystä enkä pentutehtailua).

Olen vuosien saatossa saanut apuja monilta ihmisiltä sekä auttanut monia muita, koiran karvoihin tai kasvattajaan katsomatta. Yli neljänkymmen vuoden koiranomistajuuden sekä yli kymmenen vuoden tanskandogin ja greyhoundin omistaneena, mahtuu elämään paljon asioita, lukemattomia tapahtumia ja monia ihmisiä.

Peräänkuulutan tässä sitä, että ajateltaisiin asioita itsenäisesti, eikä mentäisi sen sopulilauman mukana. Jos en itse jostain henkilöstä pidä, ei minun kavereideni täydy olla samaa mieltä kanssani, jotta minun kavereina pysyisivät. Me olemme kaikki erilaisia persoonia ja joidenkin kanssa tullaan juttuun ja toisten kanssa ei.

Nyt varsinkin, kun netissä kirjoittelu on tullut yleiseksi ja monilla palstoilla kirjoitellaan nimimerkkien turvin, on meno mennyt ihan villiksi. Kymmenen vuotta sitten oli meno toisenlaista tai silloin kävi vain luurit kuumana, mutta ei tarvinnut koskaan miettiä, mitä minnekin kirjoittaa tai kommentoi ja miten niitä tulkitaan, koska sellaisia foorumeita ei ollut. Nykyään saa olla über-tarkka siitä, mitä kirjoittaa ja miten.

Olen seurannut kahta triidiä, toinen koski tanskandoggeja ja toinen greyhoundeja. Molemmat triidit on moderoitu pois. Keskustelut olivat todella loukkaavia näitä muutamia ajojahdin kohteiksi joutuneita henkilöitä kohtaan ja itselleni teki pahaa, kuinka ilkeästi ja julmasti ihmiset voivatkaan jostain ihmisestä puhua. En ole kummassakaan ollut se kohteeksi joutunut henkilö, tehdään se tässä nyt heti selväksi.

Kirjoitan omat tekstini aina rauhallisessa mielentilassa ja ystävälliseen keskustelusävyyn. Niin ne myös on tarkoitettu luettaviksi. Tarkoituksella en hyökkää ketään kohtaan missään asiassa. Sille en luonnollisesti voi mitään, jos kirjoittamaani tekstiä sitten tulkitaan väärin tai siis toisin, kuin olen itse ajatellut kirjoittaneeni. Käsitykseni mukaan, ulosantini pitäisi olla selkeää ja helposti ymmärrettävää.

En kerro minulle luottamuksella sanottuja asioita eteenpäin, vaikka välit menisivät poikki ko. henkilön kanssa. En ota kantaa asioihin, joita en ole itse ollut todistamassa. Kuulopuheet kun tuppaavat suurenemaan niin, että on muren jotain asiaa, josta kehittyy lumivyöry.

Olen ihan real life -kavereita joidenkin henkilöiden kanssa, joilla on koira jostain muusta kennelistä. Se, että meitä yhdistää sama rotu, niin meillä voi olla jotain muuta(kin) yhteistä, jota kaikki eivät tiedä, eikä tarvitsekaan tietää. Jos taas välit menevät jonkun henkilön kanssa poikki (siihen tarvitaan aika paljon, koirapuolella on nahkani tosi paksu), niin ne menevät näin lopullisesti. Tarkoitushakuista loukkaamista ja parjaamista ei pysty korjaamaan jälkikäteen mitenkään.

Jokaisessa riidassa on aina kaksi osapuolta, eikä ulkopuolinen voi mennä sokeasti toisen mukana, ellei ole kuullut myös sen toisen osapuolen tarinaa. Ja näissäkin tulee aina olla se suodatin päällä. Tässä tapauksessa ei ole reilua, että ihmisten pitäisi valita kenen puolella ovat. Normaalin ihmisen ei tarvitse perustella, kenen kaveri on ja millä perusteella.

Tämä Värinäyttelyn kohu laantuu ajallaan ja seuraava puhkeaa viimeistään Messarin Voittajanäyttelyn jälkeen. Näin tämä on mennyt vuosikausia. Jokainen vuosi ns. väärä koira voittaa ja sitten aloitetaan mustamaalaaminen koiraa, kasvattajaa ja omistajaa kohden.

8.9.2010

Ensinnäkin, näiden sivujen päivittäminen on todellista tuskaa. Sen takia on nyt moni asia jäänyt tänne roikkumaan ja pyrin täydentelemään oikeat tapahtumat oikeille päiville, sekä liittämään kuvia, jos ne vaikka haluaisivat tällä kertaa näkyä.

On mukavaa, kun kasvatinomistajat käyvät kehissä ja luonnollisesti haluan laittaa hyvät tulokset kera kuvien - jos niitä on - esille. Viikonloppuisin puhelin piippaa tekstaria toisensa perään tai tulee ilosia puheluita ympäri Suomea taikka ulkomaita.

Jostain syystä osa kuvista näkyy ja osa ei. Mitään loogista syytä siihen ei löydy. Pahoittelen sitä, että tuloksien ilmaantuminen välillä kestää, mutta en siis missään nimessä halua dissata tuloksia tai kuvia kenenkään osalta. Facebookissa on jokainen noteerattu saman tien, mutta sitähän ei kaikki näe.

Tuleva pentue
Taran juoksuja odotellaan alkavaksi. Varauksia on tullut jo nyt, ja kaksi sinistä poikaa sekä yksi sininen tyttö. Toivotaan, että varaajille nämä pentuset suodaan.

Odotan itse suurella mielenkiinnolla tätä pentuetta. Jalostuksellisesti arvokas yhdistelmä, sekä täyden uuden linjan aloittaminen. Kaksi linjaa olen omalta kohdaltani laittanut kiinni, toinen niistä on tuo Katrin pentue ja toinen Katrin emän pentue.

Herdolf Deanna Troi
Katri on parantunut sterilaatiosta aivan loistavasti. Ei mitään ongelmaa. Olin tässä kohden kauhuissani ihan turhaan.

Moon Collar -kauluri oli todellinen plussa, suosittelen lämpimästi kaikille. Katri sopeutui siihen hyvin ja käytti sitä jopa tyynynään välillä. En valitettavasti saanut siitä itse tapahtumakuvaa.

Tytöt tykkää matkustaa
Olemme viettäneet viikonloppuja Kullan luona ja tytöt viihtyy loistavasti. Heti kun rupean pakkaamaan, alkaa sisällä kuhina. En vieläkään tiedä, mikä on se triggeri, mikä häsäämisen aloittaa. Saa olla aikamoinen taituri etuovella, kun yrittää viedä kasseja autoon ja samalla estellä yli-innokkaita doggineitokaisia edestään. Etuoven avatessa tytöt säntäävät autolle, jotta varmasti pääsevät mukaan. Volvon takapaksi on muuten todella tilava, täytyy myöntää.

Tietyissä liikennevaloissa täytyy aina haukkua. Siinä kerran näkivät ikkunasta koiran, joten tokihan tämä haukkumisoperaatio kera pyörimisten täytyy toistaa jokainen kerta, vaikkei koiria olisikaan näkyvissä. Volvo heiluu valoissa ihan kivasti.

Takaikkunan tuulilasinpyyhin on ehdottomasti suurta huvia. Päät kallistuvat pyyhkijän mukaan ja välillä sitää pitää kaikkien yrittää napata suuhunsa.

Kullan luona on suurinta hupia hakea omenoita maasta - ja ihan jokainen kerta, kun pihalle mennään. Nämä omenat myös syödään kokonaan. Välillä on yritetty hillitä tätä maniaa, mutta nauruksihan se menee, kun toiset yrittää piilotella omenaa suussaan. Katrilla on sen verran isot huulet, että omenanpiilotus onnistuukin.

Timo vie täysin vapaaehtoisesti ja mielellään tyttöjä pihalle sekä juoksentelemaan pelloille. Varsinkin Katri on saanut suunnatonta hupia ajaessaan lintuja takaa, koskaan niitä kiinni saamatta.

Ladot haistellaan tarkkaan, peltojälkiä olisi vaikka kuinka paljon ja pihalla on myös iso doginkokoinen vesikippo. (Tästä tulossa kuva, jos onnistuu).

Greyhoundit
Viikonloppuna haetaan Tuukka (Whiskers Toruk), joka menee ex-kälyni luokse asumaan. Hieman yllättäen tuli päätös, että Elvi (Whiskers Eytukan) saapuu minun luokseni. Omaa suippokuonoa olen pitkään kaivannutkin, treenaamista ja kilpailuja. Mielenkiinnolla odotan Elvin reaktiota noihin jätteihin.

Kullalta kysyin puolihuolimattomasti, että: "mites jos meille tulisi suippokuono?". Vastaus oli: "siinähän kolme menee kuin kaksikin, enkä puutu sinun koiramäärääsi". Aivan huipputapaus. Jos harrastaisin niitä vilkkuvia hymiöitä, niin tähän kohden tulisi se sydänsilmäinen vilkkuversio.

Volvo
Bensamittari ei toimi edelleenkään, mutta yllättäen muutaman viikon eksoottisen ajamisen jälkeen sekä trippi- että matkamittari rupesivat toimimaan. Elämä on huomattavasti helpompaa ajamisen kannalta.

5.9.2010 - Värinäyttely/Color Show

Armi Kuusela (Herdolf Belran Ka'lel) tykitti tuloksen ROP ja BIS-2. Onneksi olkoon Tanja ja Tuksu. Palkintokaappi sen kuin kasvaa.

21.8.2010 - Kouvola Show

Serkukset Roma (Herdolf Herbina Cyclone) ROP ja Nico (Herdolf Single Jedi Boy) VSP. Onneksi olkoon koko suvulle =O)

kuva tulossa

15.8.2010 - Raisio Show

Herdolf Belran Ka'lel aka Armi Kuusela ROP. Hyvä Tanja ja Tuksu!

14.8.2010 - Nelli Eestissä

Väinölän näyttelyssä Nelli eli Herdolf Ellen Ripley ROP ja serti. Onneksi olkoon Taina ja Nellukka.

kuva tulossa

11.8.2010 - Katrin operaatio

Ensimmäinen kerta, kun kohdalleni on osunut koiralle kohtutulehdus. Katrin ensimmäinen juoksu ja tuloksena tämä viheliäinen juttu. Ensiapuna antibiootti ja operaatio tosiaan tänään.

Operaatio pelotti minua ihan älyttömästi. Kauhukokemuksia vain kuullut ja lukenut, harvemmin niitä positiivisia asioita. Eläinlääkäriasemalla minua rauhoiteltiin varmaan yhtä paljon, kuin mitä Katrille tuli lääkkeitä suoneen.

Katri selvisi hyvin ja on hieman väsynyt. Se inhottava ämpärin kokoinen muovitötteröhässäkkä jätettiin tällä kertaa pois ja vuokrasin sen "uimarenkaan". Näyttää olevan todellakin parempi ratkaisu.

8.8.2010 - Kehäsihteeri ja auto

Oli kehäsihteerikeikka Hyvinkäällä pentunäyttelyssä. Lähdin hyvissä ajoin matkaan, mutta auto hajosi Kytäjän kartanon golf-kentän viereen. Hirveä valoshow mittaristossa ja auto vaan kyykähti.

Soitin näyttelyn järjestäjille ja sain kyydin näyttelypaikalle ja myöhemin iltapäivällä takaisin autolle. Myöhästyin vain kahdesta ensimmäisestä arvostelusta.

Autoni hinattiin Lohjalle korjaamon eteen ja jäin sitten odottelemaan tuloksia. Maanantaina kerrottiin, että impulssianturi. Jep, jep, tässä nyökyttelen tietäväisesti päätäni, mutta ei aavistustakaan mitä se anturi tekee. Ilmeisen tarpeellinen osa.

Auton sain keskiviikkona. Muuten hyvä, paitsi että bensa-, trippi- eikä matkamittari toimi. Miten ihmeessä lasken polttoaineen kulutusta, kun ei mitään apuvälinettä ole? Nopeusmittari toimii kyllä, mutta ei siitä saa ajettua matkaa talteen. Muuttuu sangen mielenkiintoiseksi tuo Volvolla ajelu - todellakin.

7.8.2010 - Nokia Show

Herdolf Prior Shau'nac "Neve" Nokialla VSP. Onneksi olkoon.

Herdolf Prior Shau'nac "Neve" BOS in Nokia Show. Congratulations.

3.8.2010 - Whiskers Toruk

Sydämeni on koirissa kallellaan edelleen myös Greyhoundeille. Haluan kuitenkin sellaisen pennun, jonka kanssa voi harrastaa monipuolisesti eli pennun pitää olla rekattuna Kennelliittoon. Näin pääsee SVKL:n alaisiin maasto- ja ratakisoihin, näyttelyihin sekä GRL:n ratakisoihin kisaamaan. Hyvin harva vaan GRL:n puolelta enää koiria Kennelliittoon rekkaa. Pieni salapoliisityö siis eteen.

Oikea pentu löytyi Inari Walleniukselta Kennel Whiskersiltä. Pentu tulee minun ja Hannan yhteisomistukseen ja molemmat kisauttavat poikaa.

Herra on tässä 2 viikkoa vanha. Innolla odotamme seuraavaa käyntikertaa. Poika kulkee alustavasti nimellä Tuukka. Makustellaan nyt hetki kuitenkin vielä tuota nimeä.

Oli Avatar sitten katsottava, että tuli nimen etymologia selville. 3-D:nä kuulemma mahtava elämys, tolleen tavalliselta videolta katsottuna ei mitenkään kamalan erikoinen leffa. Olen sen pitkään halunnut ihan yleissivistyksen kannalta katsoa myöskin.

Kuvat: Hanna Tienhaara

Jostain syystä osa kuvista ei edelleenkään suostu tulemaan esiin. No, katellaan niitä sitten myöhemmin.

Hakusessa olisi vanhoja maitotonkkia, jos jollakulla niitä nurkissa pyörii.

Samaten kulmasohva, jossa se kulma olisi edestä katsottuna oikealla puolella. Suht siisti, ei tartte olla ihan priima. Tarttis saada soffalle vähän enemmän tilaa, kun siellä makailee erinäinen määrä koiria ja kaksi ihmistä. (Joo, hammasharja on parkissa ...).

Haussa myös vanha puusohva. Saa olla sellainen, jossa alla laatikko petivaatteita varten tai sitten ei. Värillä ei väliä, koska petsaan sen oikean väriseksi, jos ei ole mieleinen.

1.8.2010 - RotuRace/Breed Race

Katri aka Herdolf Deanna Troi

Photos: Marika Niukkanen

Meidän joukkue Ratadogit tuli toiselle sijalle. Katri taisi olla se hitain, kun me yhdessä juostiin tuo matka. Tiikeriraitainen Winston oli joukkueen ja koko jättien nopein - ja sitä nopeutta sitten riitti.

Katrin vieressä oleva Cossun omistaja Satu Eerola teki meille nuo juoksumanttelit hyvin lyhyellä varoitusajalla. Kiitos Satu. Me saimme nuo manttelit omaksi.

Oli todella mukava joukkue, kiitos joukkuetoverit.

Tulokset tulevat hieman myöhemmin/Results a bit later

27.7.2010 - Sateenkaarisillalle uusi asukki

Suuresti rakastettu Arvid (Herdolf Nute Gunray) siirtyi täysin yllättäen Sateenkaarisillalle. Viiden aikaan aamulla hengissä, mutta klo 7.00 - 8.00 välillä poistui tästä maailmasta. Arvid avattiin saman tien EKK:lla. Sydän oli täysin kunnossa, se tuli heti ilmi. Avausraportti tulee muutaman viikon kuluttua.

Tästä on jo lähtenyt ikäviä puheita liikkeelle. Kukaan ei tiedä, mikä periytyy ja mikä ei. Sydänvikaa ei Arvidilla kuitenkaan ollut, vaikka näin pahat kielet ovat heti väittäneet.

Pyydämme rauhaa kaikilta uteluilta surun keskellä, sillä vasta avausraportin jälkeen voimme päätellä, miksi Arvid lähti - meille aivan liian varhain. Arvid oli Suuri Persoona ja erittäin rakastettu monelta suunnalta. Poismenoa on vaikea vieläkään käsittää ja se jätti erittäin suuren aukon monen sydämeen.

Arvidin olen hakenut pois ensimmäisestä kodistaan, ostin siis takaisin ja siitä on kaikki paperit kunnossa. Hoidimme vakavat kasvuhäiriöt kuntoon, jotka ensimmäinen koti oli saanut aikaan, toimien täysin ohjeideni vastaisesti.

24.7.2010 - Antiikkimessut

Kävin äidin kanssa Lohjalla antiikkimessuilla. Sieltä löytyi tuo ihana pinkki puhelin.

Olen kiertänyt kirppareita ja tehnyt löytöjä. Koirille löysin jätesäkillisen verran erilaisia pehmoleluja kolmella eurolla. Varsinkin Pirkon kanssa keskustelen päivittäin siitä, että lelut ovat sisällä, ei pihalla. Takapiha nimittäin näyttää pehmolelujen hautausmaalta ja teurastusalueelta.

Entisöintiin asti ehti vanha pesukomuutti, joka oli todella huonossa kunnossa. Poistin vanhat halkeilleet maalit, petsasin ja laitoin uudet saranat. Siitä tuli yöpöytä. Onnistui mielestäni todella hyvin.

Omalta kullalta vanhoja ikkunapokia (niitä, jotka ovat puisia ja monella ruudulla), joita olen petsannut. Niistä tulee taulunkehykset seinille ja kunhan olen ne saanut esitettävään kuntoon, niin laitan niistäkin kuvia.

18.7.2010 - Valokuvauskeikka/Photography session

Olin Tuomarinkartanossa erikseen kutsuttuna valokuvaajana Greyhoundien 40-vuotisjuhlanäyttelyssä. 5,5 h meni ja räpsin 350 kuvaa. Mukava päivä, mukavia ihmisiä ja kauniita koiria.

I was especially asked to come to photograph Greyhounds at their 40-year-anniversary show. 5,5 hours and around 350 photos. Very nice day, nice people and beautiful dogs.

17.7.2010 - Mäntsälä Show

Herdolf Dyna Glide eli Hulda ROP ja serti. Onneksi olkoon Laura ja Hulda.

Herdolf Dyna Glide aka Hulda went BOB and got CAC. Huge congratulations Laura and Hulda.

13.7.2010 - Visiitillä Hugon luona

Kävimme Katrin kanssa moikkaamassa Carmenin veljeä Hugoa. Hugo oli erinomaisessa kunnossa ja edelleen yhtä ihana kuin aiemminkin. Tulipa sitten samalla huomattua, että Katrin ensimmäinen juoksu alkoi. Enää ei ole siis talossa pikku-bebétä, vaan hänestä on kasvanut narttu.

Katri käyttäytyi oikein esimerkillisesti kylässä. Hugo antoi Katrin jopa mennä omalle makuupaikalleen olohuoneessa ihan tuosta noin vaan. Hugolla on muuten eka doggi, jolla on ihan oma huone!

I went to see Carmen brother Hugo with Katri. Hugo is in excellent shape and condition and so lovely as he has always been. I also noticed that Katri went into her first season. I don't have a bebé anymore, I have a bitch.

Katri behaved very well. Hugo even let Katri to use his own sleeping place in the livingroom. By the way, Hugo is the first Dane I know who has an own room.

11.7.2010 - Kehäsihteerikeikka/Ring Steward once again

Olin Riihimäellä pentunäyttelyssä kirjoittavana kehäsihteerinä. Ryhmä 9:n koiria oli kehä täynnä eli leikkimielisesti sanottuna niitä strasselituppoja. Eräs kaverini totesi yhtä leikkisästi, että siinähän oli koko siivouskaapin sisältö edustettuna. Huom! minulla ei ole mitään pikkukoiria vastaan.

3.7.2010 - Forssa Show

Roma jälleen ROP ja vielä RYP-4. Suunnattoman suuret onnittelut koko perheelle.

Roma went again BOB and also BIG-4. Huge congratulations to whole family.

FI, EE, LV, LT, BALT, RU MVA V-09 Herdolf Herbina Cyclone

Vasemmalla Roma/Roma on the left

Photos: Johanna Boman

31.6.2010 - Kattomaalausta

Nämä päivitykset tökkivät edelleen jostain syystä jonkin verran. Uskokaa pois, kirjoitusvirheet ja pianovirhepaholaiset häiritsevät minua paljon, paljon enemmän, kuin ketään teistä lukijoista. En kuitenkaan aina jaksa tapella tämän ohjelman kanssa aamuyön tunteihin, jotta saan yhden kirjaimen korjattua, vaan jatkan korjailuja myöhemmin.

Kattoprojekti
Autan faijaa katon maalaamisessa. Laitettiin pohjalle ensin lakkaa. Kiikuin harjakatolla turvavaljaissa ja puursin kuin pieni orava. Raskasta ja kuumaa hommaa.

Aamulla heräsin huonoon oloon ja peilistä tuijotti Shrekin näköinen olento. Lakka oli kaksikomponenttijutskaa ja minä sain siitä näemmä vähän herkempänä pahoinvointia (joka toki oli turvatiedotteessa mainittu).

Sitkeänä sissinä lähdin kuitenkin ajelemaan vanhempieni luo aamutuimaan, ennen kukonlaulua. Faija totesi, ettei katolle ole mitään asiaa tuossa kunnossa, joten lähdin zombin näköisenä ulkoiluttamaan perheemme tipsut - Nooran ja Hooverin.

Siitähän on vuosikymmeniä aikaa, kun olen pikkukoiria hihnassa vienyt, joten flexihässäkkä oli tiedossa. Hyvinhän tytöt mukanani menivät, onneksi kuljimme metsikössä radan varrella, niin ainakaan entiset naapurit eivät nähneet, minkä näköinen perheen tytär tällä hetkellä oli.

20.6.2010 - Jokakoiran Sprittimestaruus Tampeen Vinttikoiraradalla

Herdolf Alteran Nirr'ti aka Pirkon sinne ilmoitin. Hurrikaanifiaskohan siitä tuli. Minä juoksin ensimmäisenä maaliin, Pike perässä. Pirkko sai siitä diplomin, minä reväytin vasemman reisilihaksen. Kiitti Pirkko.

Herdolf Ellen Ripley
Herdolf Ellen Ripley aka Nelli oli MTV 3:lla klo 14.30 ja MTV 3 Maxilla klo 18.30 Ralliohjelman koosteena. Nellukka oli oikea linssilude.Iännän haastattti jätetiin väliin ja Nelli varsti shown.

19.6.2010 - Kotka Show

Roma oli Kotkassa ROP. Roman sydän on myös tutkittu ja puhdasta kultaa eli kaikki kunnossa. Onneksi olkoon.

Roma went BOB and cacib. She also had her heart checked and everything is perfect.

Herdolf Belran Kalel aka Kuusela PN-2, vara-cacib

Pirkon kanssa maastotreereissä 15.6.2010

Kokeiltiin ensin rataviehettä. Ei mitään kiinnostusta. Hurrikaanipiruetteja oli Pirkon esitys. Otin sitten maastovuoron ja siinä Pirkko oli kuin vanha tekijä.

Onni on LÖYTYNYT hyvässä kunnossa ja nyt kotona. Kiitos kaikille tiedon levittämisestä. Facebook oli tässä se ratkaiseva informaation lähde. Onnin saitti facebookissa keräsi kahdessa päivässä 391 jäsentä. Huima määrä.

10.6.2010 - Onnin etsintäpartiossa Katrin kanssa

Sain tunteikkaan viestin ihan aamun ensitunteina, että Onni on ollut kateissa edellisestä illasta lähtien. Kouraisi omaa sydäntä todella kovasti.

Tarjouduin mukaan etsintäpartioon jo aamupäivästä. Pakkasin reppuun ensiaputarvikkeet ja Katrille kamat mukaan. Katri on karvan vajaa vuoden ikäinen sininen doggineitoni.

Kävimme ensin työpaikkani kautta, jossa Katri tutustui kaupunkiliikenteeseen ja kulki ylväästi rinnallani, kuin vanha tekijä. Ei mitään venkoiluja hihnassa. Siitä jatkoimme parin tunnin ajomatkan Nousiaisiin.

Perhe Hirven kotiin saapuessamme Katri tutustui Kuuselaan, Kaapoon ja Koneeseen sekä laumaan lapsia. Mini-ihmisiin Katri ei ole törmännyt ennen, hieman oudoksuen niitä katseli, mutta päätyi silitettäväksi ja nätisti viihtyi pihapiirissä kaikkien kanssa.

Teimme maastossa lenkkejä Tanjan kanssa kaksistaan klo 17.00 asti. Muutamia näköhavaintoja Onnista oli edelliseltä illalta, mutta ei mitään tuoretta. Tietoja ja puhelinnumeroa jaettiin useampaan paikkaan. Suuri kiitos Hoppingham's Anittalle, joka antoi todella hyviä vinkkejä siitä, minne kaikkialle kannattaa Onnista laittaa tietoa.

Tanjan vaatteita jätettiin paikkoihin, joissa Onnista oli tehty havaintoja. Myöskin ruokaa laitettiin näihin paikkoihin. Edellisenä iltana pihassa oli grillattu makkaraakin houkuttamaan Onnia takaisin - tuloksetta.

Myöhemmin illalla paikalle saapui muitakin etsintäpartioon. Katri kulki vapaana ja läheisyydessä koko ajan, ei mitään irtiottoja. Ei ollut mitään tarvetta pitää neitoa hihnassa. Välillä Katri seurasi Tanjaa, vain huomatakseen, että eihän tuo olekaan Mamá, kääntyen takaisin luokseni. No, blondi kuin blondi, kuka niitä nyt erottaa heti toisistaan.

Tellusdanes Tanja tuli paikalle Baileyn ja Darlan kanssa, sillä hänen tytöillään toinen oli lopettamassa juoksuaan ja toinen aloittamassa. Jättivät merkkejä kotia kohti, josko Onni seuraisi hajuvanaa. Katri tuli TD-Tanjan koirien kanssa hyvin juttuun ja vapaana rämmittiin kaikki yhdessä metsässä.

Katrin turnauskestävyys ja hermorakenne ovat uskomatonta luokkaa. Hienosti jaksoi uudet tilanteet ja pitkät lenkit vaihtelevassa maastossa. Ei mitään ongelmaa missään vaiheessa. Iloisena kohtasi uudet tilanteet, ilman oman lauman tukea. Kotimatkalla leijaili zetoja kuskin silmiin asti ja takaa kuului kuorsausta.

Olihan se ikävä lähteä paikalta tuloksettoman etsinnän jälkeen, mutta meidän oli tultava kotiin pitkän päivän jälkeen hoitelemaan se loppulauma ja valmistautumaan seuraavaan työpäivään. Katri myös näytti väsymisen merkkejä. Hienosti neiti hoiti oman hommansa alusta loppuun.

9.6.2010 - Kiinteistönvälitys, mielenkiintoinen bisnes

Stooria tulossa.

8.6.2010 - Hoover (Ziestan Elize) 9 kk

6.6.2010 - Herdolf Darth Vader Erikoisnäyttelyn ROP ja BIS-3

Hero oli tanskandoggien erikoisnäyttelyssä ROP eli rotunsa paras ja sijoittui BIS-3:ksi eli Best In Show sijalle 3. Upeaa Eva ja Hero. Hero on Adolfin poika ja Hermannin lapsenlapsi.

kuva tulee uudelleen myöhemmin, nyt ei suostu nappaamaan sitä sivulle.

3.6.2010 - Pirkko-Pyörremyrsky mätsärissä

Pirkon kanssa käytiin tässä Lopella mätsärissä. Oli enemmänkin kokeilu, miten neitokainen on selviytynyt pentuiän traumasta, jolloin tuomari väkivalloin katsoi hampaat.

Pirkko oli lähinnä Pyörremyrsky kehässä. Yksi juoksuaskel menee, juuri ja juuri toinen, mutta kolmannella Pirkko vetäisee täyden vauhdin päälle ja aiheuttaa kaaoksen. Virtaa on ihan liikaa. Kotona olemme harjoitelleet, mutta julkisissa esiintymisissä menee Pikellä överiksi.

Saimme arvostelun lapulla, jossa oli erikseen mainittu: "Esittäjä huomioi koiran hyvin".

Kehien ulkopuolella Pirkko oli hyvin sosiaalinen, muiden koirien kanssa ei mitään ongelmaa. Istumisen Pirkko keksi ihan itse ja harrasti sitä aktiivisesti myös kehässä. En ole opettanut Pirkolle istumiskäskyä lainkaan.

Tähän on tarkoitus tulla kuva (hieman tärähtänyt) minusta ja Pirkosta. Katsotaan suostuuko tämä tietsukki yhteyksineen sen kuvan tähän tuomaan.

30.5.2010

Uusi päivityssofta käytössä. Katsotaan kuinka yhteistyö lähtee sujumaan. Saatan tuhota koko uutisosion tai sitten kaikki sujuu leikiten. Päivittelen tässä samalla muutamia kuvia, tuloksia ja tapahtumia.

Tässä on suuria yhteysongelmia, joten koittakaa kestää. Mulla taas meinaa mennä hermot.

Kehäsihteerikeikka
Olin kehäsihteerinä Järvenpäässä. 100 arvostelua kirjoitettu 5,5 tunnissa, ilman mitään taukoja. Olin hieman poikki tämän jälkeen.

29.5.2010 - Roma Ropelikorva Venäjän muotovalioksi

Viipurin näyttelyssä Roma upeasti ROP, RUS MVA ja RYP-2.

FI & EE & LV & LT & RUS & BALT MVA V-09 Herdolf Herbina Cyclone

26.5.2010 - Bryan Adams

Kestosuosikkini Bryan Adams konsertoi Tampereella. On meitä faneja iltalehtien mukaan ainakin 10.000, sillä sen verran raportoitiin konsertissa olleita. Ihana ilta.

22.5.2010 - Roma, Kiefer, Vappu

Liettuassa Romasta tuli Liettuan ja Baltian muotovalio, PN-1 ja VSP.

Kiefer eli Herdolf William Riker samassa näyttelyssä Junioriserti.

Roma on nykyään FI & EE & LV & LT & BALT MVA V-09 Herdolf Herbina Cyclone.

In Lithuania Show Roma became LT & BALT CH and is nowadays FI & EE & LV & LT & BALT CH W-09 Herdolf Herbina Cyclone.

Roma's son Kiefer aka Herdolf William Riker JUN CAC.

Meikäläinen kävi duuniristeilyllä Tallinnassa. Meitä lähti reissuun 15 henkilöä (13 kundia ja 2 mimmiä). Paluumatkalla olikin sitten enää 10 henkilöä suunnitellulla reitillä. Kyllä ne loput sieltä kotiutuivat myöhemmillä vuoroilla.

Firma oli järjestänyt lounaan Beer Housessa, missä oli mielettömän hyvä ruoka. Suosittelen lämpimästi paikkaa. Valkosipulileivät olivat ihan ehdoton ykköshitti.

Tiesin reissun olevan muille ns. PHL-risteily (Puhdistavat HehtoLärvit). Perinteiseen settiin tietysti kuului muutama mylly, yksi oman porukan kesken ja toinen hyttiin tulleen ulkopuolisen riidanhaastajan kanssa.

Tulihan ainakin nähtyä poikia muussa, kuin työympäristössä.

Venäläissyntyisestä Vapusta on kyselty ja tässä ihan tuore kuva neitosesta. Vappu on aivan loistoyksilö - ei pelkästään minun mielestäni vaan myös oman perheensä mielestä. Reipas ja iloinen hurmuri, jolla on hyvä hermorakenne. (Vappu näemmä haluaa pysyä pimennossa, sillä kuvaa en nyt saa näkyviin, vaikka päälläni seisoisin).

19.5.2010 - Kiefer Match Shown BIS

Kotkan mätsärissä Kiefer eli Herdolf William Riker sinisten 1 ja BIS.

Tätä kuvaa katsellessa tulee vahvasti isoisä Hermann mieleen.

Rauma Show
Herdolf Ellen Ripley eli Nelli oli ROP-juniori ja PN-3. Isot onnittelut Tainalle ja Nellukalle, hienosti meni. Te olette tehneet valtavasti töitä. Kyllä Nelli sen prinsessa-tittelin ansaitsee =O)

Herdolf Ellen Ripley aka Nelli went BOB-Junior and WB-3. Huge congratulations Taina and Nelli, well done.

Terveydenhuollosta muutama sananen
Sairaalassa ei ole kiva maata, sen tietää ne, ketkä siellä ovat olleet. Minäkin jouduin viettämään neljä päivää sairaalan seinien sisällä keuhkokuumeen takia. Tunne oli kuin olisi ollut 30 kg betonilaatta rintakehän päällä ja jäänyt katujyrän alle.

Kyllä se naaman veti vähän apeaksi, kun tohtori toteaa, että "sulle on tilattu ambulanssi, lähdet keskussairaalaan eli sairaalareissu tästä tulee". Kiva siinä pedillä miettiä, että mites ne koirat? Ja seuraava ajatus oli: "missä se keskussairaala on?".

Äitini tuli pelastamaan koirapuolen. Koirathan tykkää mummista yli kaiken ja varsinkin, kun mummilla oli tuliaisina kalaa, niin eivät olleet tienneet miten päin ovat. Nämä kaikki dogit tykkäävät kalasta jostain syystä. Kalasta kalana, ei nappulana. Kalapitoiset nappulat eivät putoa ja niiden ulossylkemisestä on tehty taidetta.

Osastolla tuli tippaa urakalla. Ja minä inhoan niitä kanyyleitä. Antibiootti tuli suoraan suoneen ja se onneksi rupesi puremaan heti. Tulehdusarvot olivat yli asteikon - eipä siis ihme, että olo oli niin kamala ja voimaton. Myöhemmin kotona kun googlasin keuhkokuumeen tietoja, niin ne kaikki oireet minulla oli. Tämä ei myöskään ole mikään pikku juttu.

Kanttiinissa käynti tippatelineen kanssa oli oma lajinsa. En ymmärrä, miten onnistuin saamaan tippaletkun kiertymään telineen ympäri koko ajan. Kulkeminen ei ollut ollenkaan niin helppoa, kuin miltä kaikissa tv-sarjoissa näyttää.

Hoitajat olivat todella mukavia, kävivät säännöllisesti kysymässä tarvitsenko jotain ja onko kaikki hyvin. Tämän lisäksi eteen kannettiin ruoka neljä kertaa päivässä, kuumetta mitattiin säännöllisesti ja lääkkeet tuotiin eteen tai tuupattiin suoneen. Hoitajat jopa toivat hammasharjan ja puhelimen laturin. Eihän tuollaiset minulla tietenkään käsilaukussa olleet, kun en tiennyt lääkärireissun venähtävän pidemmäksi.

Ikävin oli se jatkuva verinäytteiden otto. Vampyyrit tulivat osastolle ennen päivänsarastusta aina hymyillen (onko se näytteiden otto sitten niin mukavaa?). Pahimmillaan niitä näytteitä otettiin 20 min välein, kun tehtiin viljelyjä.

Nyt pitää ottaa rauhallisesti pidemmän aikaa. Huomasin, että hengästyä ei voi. Se sattuu ihan sairaasti. Näin ollen Pirkon ratajuoksutreenien aloitus ja Katrin näyttelykoulutus viivästyvät. Lenkitykset menevät hyvin rauhalliseen tahtiin. Katri toki kulkee muutenkin kuin unelma hihnassa.

Koirat huomaavat kuumeen nousun. Sohvalla ollessani koko lössi käpertyy tiiviisti ympärilleni, juuri siihen aikaan, kun tunnen kuumeen nousevan. Katri kuvittelee edelleen olevansa pieni ja mahtuvansa minun syliini - Kutriliini on Pirkon kokoinen jo. Yön kuluessa - jos satun nukahtamaan sohvalle - käy ympärilläni rotaatio siten, että aina on ainakin yksi doggi tiiviisti kropassani kiinni. Loput sitten käyvät vilvoittelemassa omilla pedeillään tai lattialla (kun nyt on nämä helteet alkaneet) vain tullakseen viereeni, kun edelliselle tulee kuuma. Jos taas olen päässyt makuuhuoneeseen asti, niin nämä vuorottelevat oven takana - mitä normaalisti eivät tee.

Olenkin ollut luvattoman pitkään hiljaa. Käyttämäni softa on ruvennut ryppyilemään, joten esim. minua suuresti häiritsevät kirjoitusvirheetkään eivät ole tulleet korjatuiksi, koska en jaksa kolmatta tuntia tapella päivityksen kanssa.

Kirjoituksen osalta myöskin kannattaa seuraavassa kynsihuollossa ottaa himppa lyhyemmät tipit. Tai no, omathan kasvaa tuossa alla koko ajan, mutta kirjoittaminen menee nykyään kynsillä, ei sormenpäillä.

Mikael
Pari viikkoa sitten saapui talouteeni musta viittakuvioinen 1,5 -vuotias ranskanluppaherra. Häntä on kutsuttu Möröksi, mutta enhän minä osaa kutsua näitä ötököitä kuin ihmisten nimillä, joten Möröstä tuli Mikael. Katsotaan, saanko liitettyä kuvia tänne myöhemmin.

Kimmo ja Katri ovat haltioissaan Mikaelista. Pirkko ... sanotaan näin, että Pirkko sopeutuu päivä päivältä paremmin tilanteeseen.

Sain viimein Livin näkyviin ja olen mielenkiinnolla iltaisin seuraillut Victoria Stilwelliä ja Cesar Millania. Näistä ohjelmista voisi avautua oikein urakalla, mutta jätetään se ihan eri kohteeseen.

Pirkon kohdalla Millanin sihauttelu toimii parhaiten, kun Mikael-telkkari menee liian mielenkiintoiseksi.

Pirkko
Pirkko on tosiaan paksukalloisin narttu (henkisesti, ei ulkomuodollisesti), jonka olen kuunaan omistanut. Onneksi jätin aikoinaan itselleni, sillä siinä olisi ollut jollain kokemattomammalla tekemistä. Parhaiten Pirkkoa voisi esittää niillä kahdella valokuvalla, joita en edelleenkään ole itse onnistunut tallentamaan, sillä ne kuvastavat daamia parhaiten: "tukka takana ja elämä edessä" sekä "el toro". Tukka takana -kuvassa Pirkko menee aina korvat takaraivolla ja el toro -kuvassa korvat on vielä kääntyneet kertaalleen eteenpäin.

Olen pitkään miettinyt, mihin suuntaan Pirkko on kallellaan. Nyt viimeisten juoksujen aikana selkisi se, että ihan hetero on. Tärppipäivinä lähti sellaisia sydänkatseita Kimmon luokse, että asia oli tosiaankin harvinaisen selkeä.

Parin kilon nato-ohjukset
Täällä oikeasti vilisee, vuorokaudenajasta riippumatta, noita itsemurhahakuisia kamikazekissoja ja -pupuja. Olen yrittänyt etsiä niitä rauhallisimpia kellonaikoja koirien ulkoilutukseen, mutta niitä nyt ei vain yksinkertaisesti ole. Syy tähän on pelkästään ulosajossa vaurioitunut selkäni. Se kun ei kestä noita äkkinäisiä vetoliikkeitä tai nykimisiä, edelleenkään. Nämä nato-ohjukset on niin nopeita, ettei siinä ehdi itse poisehdollistamista ajatellekaan. Luovuin poisehdollistamiskoulutuksesta ja varasin ajan lääkäriin jatkotutkimuksiin. Se kaiketi olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin.

Volvofixari
Tekeminen tuo varmuutta. Vaihtelen itse auton ajolamput jo mennen tullen - ilman kukkavasaraa. Eihän se nyt rakettitiedettä ole. Muistaa vaan missä järjestyksessä irroittaa osia ja laittaa ne kaikki sitten samassa järjestyksessä paikalleen, eikä lähde edes ajattelemaan, että siitä voisi jäädä jotain ylimääräistä käteen, jonka sitten siirtäisi mappi ö:hön.

Takaa irtosi rekkarikilpi toiselta puolelta. Asiasta muutamat henkilöt huomauttivat ja jossain vaiheessa vain päätin tehdä asian eteen jotain. Blondi voi olla jonkin aikaa, mutta ei loputtomasti. Ruuvi oli ruostunut, mutta en tästä hätääntynyt. Kyllähän asialle jotain voi tehdä. Asia sitten eteni niin, että purin, toisin sanoen, oli pakko purkaa, koko takapaneeli irti (paljon ne muuten noihin autoihin muoviosia tyrkkäävät ja mitä mielenkiintoisimmilla virityksillä). Nyt on tiukkaan pultattu kilpi paikallaan. Eikä muuten lähde irti - tai no, sorkkaraudalla tietty, mutta en usko, että virkavallan pitäisi tällaista vandalismia autolleni tehdä.

Vielä pitää takapaksin pumput vaihtaa, muutoin tulee giljotiini jonkun kohdalle. Takaluukku on tullut omaan niskaan pari kertaa, niin että näin tähtiä. Koirille ei onneksi ole ehtinyt mitään tapahtua. Tietyillä plus-asteilla luukku toimii normisti, heti kun keli viilenee, muuttuu se giljotiiniksi.

Heippa Läykkä City
Juuri kun kaikki on laitettu koiraystävälliseksi ja nätiksi, niin minä päätin karistaa Kanta-Hämeen tomut jaloistani. Olen palaamassa Uudellemaalle, hieman lähemmäksi ns. sivistystä - omalta kohdaltani siis. Paria taloa olen katsellut ja muutaman viikon kuluttua tiedän enemmän asiasta. Turha ruveta utelemaan minne aion muuttaa, ilmoitan asian sitten, kun se on varmaa. Oma elämäni on siirtymässä Uudellemaalle, joten muutto sinne päin on luonnollista.

Mutta näin ollen, tämä tönö tulee myyntiin. Otan väliin kiinteistövälittäjän, ettei tule yllätyksiä puolin eikä toisin.

Talo on nätisti remontoitu, mikäli ostajan maku menee edes lähellekään omaani. Kuviahan tuolta löytyy aiemmista blogeista sekä facebookista.

Sopii hyvin koira- ja/tai lapsiperheelliselle. Kissoja on alueella runsaasti, mutta en tiedä, miten uusiin tulokkaisiin siinä populaatiossa suhtaudutaan.

Talossa on 4 huonetta, keittiö ja sauna. Lattialämmitys isossa kylpyhuoneessa ja keittiössä. Keittiössä laattalattia, muualla laminaatti. Olohuoneessa kamiina, joka on nuohottu säännöllisesti. Keittiön kodinkoneet rosteripintaisia ja kaksi vuotta vanhoja, käyttöohjekansio tulee mukaan.

Esteettisesti ei niin viehättävän koiratarhan voin tarvittaesssa purkaa ja jatkojalostaa kuin myös kenneltilan pilttuut. Takapihalla on ulkovarasto, jossa on hyvä säilyttää autonrenkaita ja muuta ylimääräistä - muka tarpeellista - sälää.

Etupiha on nurmikoineen koskematon ja kasvaa kauniina. Ei tarvitse lannoitetta. Takapiha, niin ihmeellistä kuin se onkin, kasvaa myös nurmikkoa isoilta aloilta, johtuen ehkä luonnomukaisesta lannoitussysteemistä.

Koirat olivat kenneltilassa vain alkuun remontin takia, sekä siitä syystä, että piti seurata oman astmani vakavuutta. Astma kestää koirat ongelmitta, enhän ole millekään allerginen. (Olen myöhemmin kuullut, että ihan vastaavasti on henkilö saanut astman viiden vuoden jälkeen, kun seinissä oli lasikuitutapetit - ja arvatkaas mitkä Hupakossa oli? Ja kuka asui siellä viisi vuotta?). Makuuhuoneeni on ainoa paikka, missä yksikään koira tai muu karvallinen olento ei ole ollut. Koirat eivät ole tehneet tuhoja rakenteille (sohva ja mekanismituoli ovat huonekaluja, ei rakennetta).

Vajaan 300 m:n päähän on juuri Pääsiäisenä avattu uusi iso Sale, jossa on runsas ja laaja valikoima elintarviketuotteita. Kaksi muuta pikkukauppaa on kahden kilometrin säteellä. Posti on Salen lähellä, vastapäätä bensistä ja siitä kivenheiton päässä on koulut. Muut peruspalvelut löytyvät Lopen keskustasta, jonne on runsas 10 km matkaa. Hyvinkäälle on 25 km, Riihimäelle 30 km, Klaukkalaan 30 km ja Helsinkiin runsas 50 km, riippuen kohteesta. Lentokentälle on 58 km, sen tiedän varmasti.

Lähipubihan se kaikkia kiinnostaa, se on tuossa vajaan kilsan päässä, toisen kaupan vieressä. Kesäisin on bensiksen vieressä toinen menomesta, jossa voi nauttia karaokesta. Lopen keskustassa on muutama menomesta lisää (en ole käynyt, ohi olen kyllä ajanut).

Naapurit ovat pääosin mukavaa sakkia. Kaikkien henkilökemiat ei vain toimi, joten jos minä en parin tyypin kanssa tule juttuun, niin ei se sitä tarkoita, että kukaan muukaan ei heidän kanssaan tulisi. Niin nuo muutamat tuolla väittävät porukoiden olevan hulvatonta sakkia, minä vain en näe heitä siten.

Naapurusto on tottunut isoihin koiriini, eivätkä ne aiheuta enää ihmetystä.

Lenkkeilymaastoja on runsain määrin, hevostalleja puolen kilometrin sisään useampikin, ilmailua harrastaville Räyskälän Ilmailukeskus on tuossa 25 km päässä. Uimaranta on parin kilsan päässä.

Rauhallistahan täällä on. Todella rauhallista. Minulle sinkkuna tämä on sosiaaliselta elämältään hyvin puutteellista ja kuten tuossa alkuun mainitsin, muut syyt elämässäni vievät minua pois Läykästä.

Yritän saada napsittua kuvia talosta sisältä, kunhan ensin siivoilen vähän noita doggien jojoja seinistä. Saa tulla vapaasti auttamaan, jos siltä tuntuu.

Kuusela
Armi Kuusela aka C.I.B.* FI & EE & LV & LT & BALT MVA LTV-10 VILNACupV-10 on tänään astutettu sinisellä hurmaavalla uroksella. Mikäli kaikki menee odotusten mukaan, on Herdolfin pentulaatikkoon tulossa sinisiä hurmureita kesäkuun alkuviikolla.

Kuusela sai FI -valioitumisesta muistolaatan ja samantyyppisen kansainvälisestä muotovalion valioitumisesta myöskin. Nämä muistolaatat tulevat kaikille, jotka saavat nämä tittelit.

Nelli
Herdolf Ellen Ripley aka Nelli, oli Viron näyttelyssä ROP-juniori ja sai junnusertin. Nelli oli myös ROP. Upeaa Taina ja Nelli.

Kimmo
Kolumbus vom Hause Wagner etsii edelleen itselleen kotia.

Antiikkia
Hakusessa on vanhoja pesukomutteja tai voivat olla myös pelkästään komuutin nimillä. Ei tarvitse olla priimakunnossa, sillä entisöin ne oman värimaailman mukaan. Muutaman tällaisen haluaisin kokoelmiini.

Samaten etsin ns. renginkaappeja tai isännänkaappeja. Mikäli näistä on tietoa, niin otan niitä kiitollisena korvausta vastaan. Huutonetistä olen joistakin tehnyt jo tarjouksia. Niidenkään ei tarvitse olla priimakunnossa, koska entisöin ne oman makuni mukaan.

Armi Kuusela eli Herdolf Belran Ka'lel haws been bred to a blue stud. If all goes well, we will expecting blue puppies at the beginning on JUNE.

Nelli aka Herdolf Ellen Ripley was in show in Estonia and gained Junior certificate and was Best Juior. She was also BOB. Huge congratulation Taina and Nelli.

Nyt tulee kokeiltua sininen versio kynsissä ja pitihän siitä ottaa kuva tännekin.

Puolen vuoden puhelinpainajainen on ohi. Edellinen gemsu kävi kolme kertaa huollossa, eikä silti tullut kuntoon.

Gigantin huollon jantteri meinasi, että onhan niitä asiakkaita, joiden puhelin on käynyt huollossa kahdeksan kertaa. Minulle tämä ei todellakaan käynyt. Osastopäällikkö kuulemma laittaa sen takaisin huoltoon.

Hyvin painokkaasti ilmaisin asiani ja myyntipäällikkö totesi, että ilman muuta puhelimen voi palauttaa ja saan rahat takaisin.

Maksoin väliä pari kymppiä ja ostin aivan uuden puhelimen. Nyt on taas jokin osa numeroista kateissa, mutta tämä puhelin toimii moitteettomasti.

Hugo
Hugo - Adolfin poika, Carmenin veli - oli hoidossa runsaan viikon. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Tuntui siltä, että Adolf olisi ollut tuossa vieressä, hieman isommilla korvilla ja huulilla varustettuna. Käytöksessä löytyi niin paljon samaa. Poikkeuksena se, että Hugon kanssa pystyi haneilemaan kunnolla, kun taas Adolf suurena johtajana ei noista ylenmääräisistä haneiluista kauheasti tykännyt.

Debriefinginssä selvisi, että Hugo on vedättänyt minua 6 - 0 koko täällä olonsa ajan. Miten nuo koirat tajuavatkaan, että minulta saa periksi todella paljon?

Hugolla tuo kääntösäde oli kyllä valtava. Kokoa Hugelitolla on vaikka muille jakaa, joten kun olen tottunut noihin tyttöihin (Kimmo taas on tosi ketterä), niin nyt tosiaan huomasi, mikä ero on valtavaan urokseen. Keittiö tuntui ensimmäistä kertaa ahtaalta.

Katri
Katri viihtyy suihkuseurapiireissä. Ensimmäinen koira, joka tykkää tulla suihkuun ihan vapaaehtoisesti. Onhan siinä taiteilemista, kun silmät kiinni etsit shampoopulloa ja huomaatkin, että pullo on vaihtanut paikkaa. Kun shampoo on löydetty ja käytössä, niin hoitoaineputelille käy samoin. Silmät avatessa Katri katselee silmiin ja heiluttaa häntäänsä joko shampoo- tai hoitoaineputeli suussaan.

Joko sitä lunta tulee sisäänkin tänä talvena? Onneksi ei. Nalle oli päässyt brutaalisti tiensä päähän Kutri - Katrin hampaissa. Raskaan työpäivän jälkeen tämä ei hirveästi naurattanut.

Sunnuntain näytelyssä Armi Kuusela oli ROP ja valmistui sekä Latvian että Baltian valioksi. Onni puolestaan oli VSP. Kuusela on nykyään titteliriviltään

C.I.B.* & FI & EE & LT & LV & BALT MVA LTV-10 & VilnaCupV-10 Herdolf Belran Ka'lel.

Suuret onnittelut Tanjalle ja karvakaksikolle. Te olette todella jyränneet viime aikoina kehissä ja napsineet voittoja mennen tullen.

On Sunday show Armi Kuusela went BOB and gained both Latvian and Baltic Champion titles. Onni went BOS. Armi Kuusela is now:

C.I.B.* & FI & EE & LT & LV & BALT CH LTW-10 VilniusCupW-10 Herdolf Belran Ka'lel.

Congratulations Tanja and furry buddies. You have been ruling the shows lately and got titles just on and on.

Latvian voittajanäyttelyssä Onni oli VSP ja valmistui Latvian sekä Baltian valioksi, kuin myös sai Latvian voittaja 2010 -tittelin. Herran on nykyään titteliriviltään:

FI & EE & LT & LV & BALT MVA LTV-10 & LVV-10 Herdolf Chosen Rya'c.

At Latvia Show Onni went BOS and thus became Latvian & Baltic Champion and gained Latvian Winner 2010 -title. He is now:

FI & EE & LT & LV & BALT CH LTW-10 LVW-10 Herdolf Chosen Rya'c.

"Armi Kuusela" Herdolf Belran Ka'lel, VSP, cacib, VilniusCupVoittaja 2010.

"Onni" Herdolf Chosen Rya'c, PU-2, vara-cacib.

Herdolf Belran Ka'lel BOS, cacib and VilniusCupWinner 2010.

Herdolf Chosen Rya'c WD-2 and res-cacib.

"Onni" ROP, serti, cacib, Liettuan voittaja 2010 eli nykyään titteliriviltään FI & EE & LT MVA LTV-10 Herdolf Chosen Rya'c.

"Armi Kuusela", VSP, serti, cacib, Liettuan voittaja 2010 eli nykyään titteliriviltään C.I.B.* & FI & EE & LT MVA LTV-10 Herdolf Belran Ka'lel. (* kansainvälinen muotovalion arvo vahvistusta vailla).

Mielettömät onnittelut Tanjalle, Onnille ja Armille. Armi on ensimmäinen Herdolfin oma kasvatti, joka on saavuttanut kansainvälisen muotovalion arvon. Kaunis kiitos kulutetusta ajasta, vaivasta ja taloudellisista sijoituksista.

(Kuuselalle olen tilannut uuden "jutun" kansainvälisestä valioitumisesta ja postitan sen heti, kun sen käsiini saan. Samanlainen toki tulee muillekin, kun tämän arvon saavuttavat. Kaikki Suomen muotovalioksi tulleet ovat saaneet oman "jutun" ja myöskin jatkossa valioituneet tulevat saamaan tämän saman.)

Herdolf Chosen Rya'c aka Onni went BOB and is now FI & EE & LT CH LTW-10.

Herdolf Belran Ka'lel aka Armi Kuusela went BOS and is now C.I.B.* & FI & EE & LT CH LTW-10. (* waiting for confirmation).

Huge congratulations Tanja, Onni and Armi. Armi is first Herdolf offspring to gain International Champion title. Thank you for time, effort and financial investments.

Pirkko (Herdolf Alteran Nirr'ti) ja Katri (Herdolf Deanna Troi) sohvalla. Pirkolla aika rento asento.

Girls on the couch. Pirkko is in somewhat relaxed position.

Lumi tuli katolta viimein rytinällä. Niin etupihalle kuin takapihallekin. Onneksi kukaan ei ollut silloin alla.

Koirat tykkää, kun takapihalla on tolkuttomasti lunta. Katri varsinkin on kaivinkone. Minä käyn täyttämässä Katrin tekemiä kraatereita vain huomatakseni, että se täytyy tehdä taas uudelleen ja uudelleen.

Tarhan etuosa (joka tosin ei ole käytössä) meni lumen painosta rikki. Kunhan tuo lumi edes vähän sulaa, niin voi korjata tuhot.

Puhelimeni lähtee taas huoltoon (kolmatta kertaa), joten kuvien tulo loppuu joksikin aikaa.

Snow fell down from the roof. Luckily no one was at the yard when it happened.

Dogs like the snow. Katri has caterpillar genes and digs holes all the time. I'm following her to fill them just to notice there is a new one.

Front side of dog fence (which is not in use) got damaged. It will be a while when I get it fixed. Snow has to melt - at least to some extent - before I can get to it.

Katri teki syvän vaikutuksen nuoreen neitoon. Neidillä on ikävä Katria ja hän lähetti Katrille piirustuksen.

Katri made a deep impression on a young girl. She misses Katri and sent her a picture.

Katri aka Herdolf Deanna Troi

Salla aka Urtica vom Hause Wagner PN-4. Onnittelut.

Salla aka Urtica vom Hause Wagner WB-4. Congratulations

Roma tänään Latviassa ROP, serti ja näin ollen myös Latvian valio. Rouva on nykyään FI & EST & LV MVA V-09 Herdolf Herbina Cyclone.

Roma vasemmalla puolella/Roma on the left side

Roma went BOB, got cert and thus became Latvian Champion. She is now FI & EST & LV CH W-09 Herdolf Herbina Cyclone.

Apua, mini-ihminen/Help, a mini-person
Photo: M.Heikkilä

Ei ne mini-ihmiset nyt lopulta niin pelottavia olleet/
Well, mini-persons were not that scary after all.
Photo: M. Heikkilä

Katrin kanssa olimme kaupungin sykkeessä. Kävimme koirapuistossa, jossa Katri leikki nätisti muiden koirien kanssa. Samaan syssyyn tutustuimme mini-ihmisiinkin. Ne olivat alussa hurjan pelottavia, mutta hetken kuluttua ihan kivoja.

Kotiin päästyään Katri päätti, että Kimmon kanssa saksankieli on ihan turhaa ja söi Suomi-Saksa -sanakirjani (joka oli näppärästi haettu työhuoneen kirjahyllystä).

Katri and me were in the city to learn about new things. We went to a dog park and Katri played nicely with other dogs. At the same time we met mini-people who were so scary at the beginning but after a while okay.

After we got home Katri decided it is enough German with Kimmo and ate my Finnish - German dictionary (got it from my study from book-shelf).

Untsikka lepäilee sohvalla./Suvi sleeping on the couch.

Untamon takatassu/Suvi's paw

Suvi lepäilee lenkkeilyn ja kaupunkikierroksen jälkeen sohvalla työkaverini vieressä.
Suvi resting after long city walk on the couch with my colleague.

On ollut kiva tutustuttaa koiria kaupunkielämään ja kerrostaloasumiseen kollegani luona. Näkee miten dogit suhtautuvat uusiin tilanteisiin, muihin koiriin ja vilkkaampaan elämään, kuin mitä täällä maalla on tarjolla.

Suvi lenkkeilee mielellään, kohtaa toiset koirat kiinnostuneena ja iloisena tutustuu uusiin asioihin. Oppii hyvin eri asioita. Ei hauku kerrostalon ääniä ja valtaa sohvan, jos sinne on lupa mennä.

It has been nice to introduce city and apartment life at my colleague's. I can see how my Danes react to new situations and to busier environment.

Suvi likes walks, meets new dogs with enthusiasm and happily reacts to new situations, learns quickly. She doesn't bark in the apartment and takes over the couch if that is allowed.

Oikealla Armi Kuusela aka FI & EST CH Herdolf Belran Ka'lel ja vasemmalla Onni FI & EST CH Herdolf Chosen Rya'c. Kuusela ROP, serti, cacib ja valioitui Eestin valioksi, Onni VSP, serti, cacib ja valioitui Eestin valioksi. Upeeta Tanja, Kuusela ja Onni. Olinpa minä kerrankin sanaton tuloksista =O)

Armi went BOB, WB, cert, cacib and EST CH (on the right in the photo) and is now FI & EST CH Herdolf Belran Ka'lel. Onni went BOS, WD, cert, cacib and EST CH (on the left in the photo) and is now FI & EST CH Herdolf Chosen Rya'c. Huge congratulations Tanja, Kuusela and Onni.

Kuusela korvat alhaalla/Herdolf Belran Ka'lel

Kuusela korvat ylhäällä/Herdolf Belran Ka'lel

Onni aka Herdolf Chosen Rya'c

Lääkäri antoi viimein luvan hihnakävelyihin koirien kanssa, sillä ehdolla, että koirat eivät vedä eivätkä nyi. Enpä sitten kehdannut sanoa, että olen niitä hihnalenkkejä tehnyt melkein koko ajan. Ulosajosta on nyt 4 kk, mutta selässä on paha revähtymä, joka ei näytä merkkejä paranemisesta.

Pirkon kanssa tein sitten heti pidempää lenkkiä. Ei olisi pitänyt. Jätin kuonopannan pois, kun on ollut niin nätisti viime aikoina. Eikös sitten suisidaalinen pupu päättänyt tehdä yllätyshyökkäyksen juoksemalla meidän nenän editse. Lopputulos; meikäläinen kynti lumivalleilla pitkän matkan (hihnasta kun en päästä irti) ja selkä sai taas oikein kipeetä. Kävelin kotiin tippa linssissä ja eksoottisissa asennoissa.

Täällä maalla ei ole koirille paljon ärsykkeitä, jos ajattelee kokonaisvaltaista sosiaalistamista elämän eri tilanteisiin. Katri lähti viime viikolla pariksi päiväksi Vantaalle tutustumaan kaupungin sykkeeseen.

Todistettavasti Katri on paitsi kaunis, fiksu, oppiva ja upealiikkeinen, myös erittäin hyvällä hermorakenteella varustettu. Neitokainen oli yksin reissussa, ilman muuta laumaa tukena ja turvana.

Kutri kulki hihnassa vetämättä, tutkiskeli maailmaa uteliaasti, tapasi muita koiria nätisti, eikä noteerannut haukkuvia pikkurekkuja millään lailla. Mini-ihmiset (lapset) olivat vähän pelottavia, niihin Katri ei ole juurikaan törmännyt aiemmin. Hesarin saapuminen luukusta sisään oli aiheuttanut pientä haukuntaa, mutta lopahtanut lyhyeen.

My doctor finally okayed leash-walks with my Danes if they don't pull. I didn't tell him that I have been walking with them the whole time. My accident happened 4 months ago but my back is still acting out and seems to heal very slowly.

Naturally I had to take a long walk with Pirkko without muzzle-leash. Not a good idea. A suicidal bunny crossed the road in front of us and I ended up showeling snow personally. That hurt my back so much that I walked home with tears in my eyes and in weird positions.

We don't have too much activities here in the countryside if one thinks of fully socializing a puppy with all possible events. Katri spend few days in Vantaa i.e. in the city.

Katri is now proven beautiful, smart, has great ability to learn new stuff and with excellent movements. She also has top-quality temperament. She was alone in the city without support from the heard.

Katri did not pull on leash, she studied world curiously, met other new dogs nicely, didn't pay any attention to small dogs barking at her. Mini-people (kids) were a bit scary since Katri has not met kids before that much. She had barked a bit when the newspaper came in from the mail-box but that was it.

Katri on osoittanut suurta mieltymystä hampaidenhoitoon. Kolme hammastahnatuubia on viety kylppäristä ja pursoteltu olkkariin. Hieno juttu, tämä hampaidenhoito, mutta hammastahnan kulutus on kyllä ylimitoitettua.

Samaten Katri on päättänyt, että meikit kuuluvat jo nuoren neidon elämään. Kylppäristä haettiin meikkikorini ja lattialta löytyi useampi huulipuna palasina. Onneksi noita meikkejä minulla on, mutta keskutelimme hienostuneeseen sävyyn, että doggineitokaisen ei tarvitse meikata; Katri on äärimmäisen kaunis neitokainen ilman meikkejäkin.

Kimmo puolestaan on haka avaamaan portit. Nyt pitää tehdä niksejä, etteivät portit aukea, sillä hemmo nostelee kuonollaan nuo lukitusmekanismit auki.

Pirkko on viehtynyt eläinohjelmiin ja katsoo niitä keskittyneesti. Aika helppo tapa saada vilkas neiti asettumaan aloilleen.

Katri has shown huge interest in dental care. Three toothpastes have been taken from the bathroom and spread all over the livingroom. It is great that she takes care of dental hygieny but usage of toothpaste is a bit overly measured.

She has also decided that makeup is part of young dane lady's life. Katri took my makeup basket from bathroon and chipped all lipsticks into pieces. Luckily, I have a lot of makeup but we did have a long talk. Katri is extremely pretty and does not need any chemicals to improve her looks.

Kimmo has learned how to open fences. He lifts the mechanism with his muzzle and voilá, gates are open. I have to be quite creative with locking systems.

Pirkko loves animal programs and wathes those intensively. Very easy method to get her settled - she is quite hyper.

Äänivalli meinasi murtua, kun sisälle olohuoneeseen tuli hiiri. En sentään noussut pöydälle. Mutta eipä hätää, Pirkko hoiti tunkeutujan pois päiviltä. Mietteissäni oli hankkia hiirenpyydystäjän sukutaulun omaava maatiaiskissa, mutta ei näemmä ole enää tarvetta. Pirkko saa tästä esityksestä ison palan hirvenlihaa.

I screamed like a maniac. A mouse came into the house. No, I did not stand on top of the table, but it was close. No worries, Pirkko took care of the mouse. I have been thinking of taking a cat but there is no need anymore. Pirkko got a moose-meat reward for her action.

Tanskandogit ovat ihania ja valloittavia koiria, mutta tuntuvat viehättävän myös hyvin omalaatuista porukkaa.

Olen noin vuoden verran ollut jatkuvasti tapetilla jos jonkinlaisilla jutuilla, joilla ei ole päätä eikä häntää. Ihmisillä on todella vilkas mielikuvitus ja näitä utopistisia tarinoita kerrotaan eteenpäin mukamas faktoina. Helppohan se on mennä sopulilauman mukana ja uskoa sumeilematta kaikki kerrottu, ilman, että hetkeksikään pysähdyttäisiin ajattelemaan omilla aivoilla ja esim. toteamaan, että jokaisella jutulla on kaksi puolta. Kivempi se on levitellä jaskaa eteenpäin, kuin miettiä, voiko tarinat ylipäänsä olla edes totta.

Minä ole kasvattaja, yksityishenkilö. Minun yksityiselämäni ei kuulu kasvattieni omistajille. Pidän toki tätä blogia - jollaista en ole muilla kasvattajilla nähnyt - jossa kerron elämästäni aika paljon. Tämä on itselleni myös joidenkin merkintöjen osalta päiväkirjamaista jorinointia. Muutamaan otteeseen olen ajatellut jättäväni jutut vain puhtaasti koirien näyttelytulosten dokumentointiin, mutta laajasta yleisön pyynnöstä, olen jatkanut myös muiden asioiden kirjaamista.

Osasta kasvattieni omistajista tulee ystäviä, hyviäkin ystäviä, sitä ei käy kieltäminen, ja joidenkin kanssa yhteydenpito on vain koiriin liittyvää. Jokaista pennunomistajaa autan ja tuen koko koiran elämän ajan. Minulla on ollut koiria yli neljäkymmentä vuotta ja jotain kokemusta & tietoa on jo plakkarissa. Joidenkin kanssa jaamme myös muita asioita, jotka eivät koiriin liity millään lailla. Minulle luottamuksella kerrotut asiat pysyvät luottamuksellisina, vaikka ystävyyssuhde myöhemmin katkeaisikin jostain syystä.

Muutama sananen on elämästäni kuitenkin näemmä sanottava, sillä maailmalla olevat huhut menevät osalta jo kunnianloukkauksen piiriin kuuluviksi ja katson parhaimmaksi selvittää joitakin asioita.

Siviilisäätyni näyttää olevan suuri miinus joidenkin mielestä. Olen eronnut, pari vuotta sitten, mutta miten se liittyy kasvattamiseen millään tavalla? Aviossa ollessani hoidin kaikki koirat, niistä koituvat laskut yms. täysin yksin. Miten tämä tilanne nyt voi olla niin negatiivinen? Eronneita tai yksin olevia kasvattajia on Suomi ja muu maailma pullollaan. Iso osa kasvattajista on siis täysin epäkelpoja tämän takia, niinkö? Avioeron taustat kuuluvat vain minulle ja ex-puolisolleni.

Rakkauselämäni puolestaan on täysin minun yksityisasiani. En ota ketään vain sen takia, että olisi joku ja koiramaailma tyytyväinen. Kun sitten aikanaan joku jättää tuohon hammasharjansa pysyvämmällä tähtäimellä, näkynee se blogissa tai kehien laidalla myös jollain tavalla.

Suhtaudun elämään boheemisti ja rennosti. Entisessä harrastuksessani, laskuvarjohyppäämisessä, otin tietoisen askeleen ja riskin mahdolliseen kuolemaan yli 300 kertaa. Pari läheltä piti -tilannetta mahtuu noihin hyppyihin. Laskuvarjourheilu muutti asennettani elämään hyvin paljon. Tapasin viime vuoden lopulla yhden vanhan hyppykaverin ja molemmat totesimme, että hyppymaailma oli oikea elämän korkeakoulu, eikä kumpikaan olisi vaihtanut siitä pois päivääkään.

Boheemi asenteeni näkyy myös koirieni kanssa. Doggieni ei tarvitse olla käskyn alla toimivia marionetteja. Tärkein on se, että jokainen on hyvin ja asianmukaisesti hoidettu, ja hoidossa en tingi mihinkään suuntaan. Laumani jokainen jäsen tietää, että minä olen alfanarttu jota totellaan ja kaikilla on myös hyvä ja turvallinen olla. Lojumme yhdessä sohvalla iltaisin ... myönnetään, usein myös päivisin. Teemme pitkiä lenkkejä, niin hihnalenkityksen, kuin vapaana juoksemisenkin merkeissä. Eron myötä poistui elämästäni ammattitason kamerat, joten kuvia ei enää tule samalla tavoin kuin ennen.

Viimeisin pentue - Roma & Luca - aiheutti glaukoomariskin. Asiaa tutkitaan edelleen. Roma on steriloitu, koska Rompulle tuli kohtutulehdus muutettuaan takaisin kotiinsa. Suurimmalla todennäköisyydellä pöpökannan vaihto aiheutti tämän. Minä maksoin jopa tuon käynnin ja lääkkeet, vaikka Roma oli jo tuolloin omistajiensa koira. Katsoin, että tulehdusta ei mahdollisesti olisi tullut ilman pennutusta. Roma oli joka tapauksessa omistajiensa mukaan tarkoitus steriloida nyt keväällä, koska heille tuli yhdistelmästä Kiefer. Jatkossa ei siis olisi ongelmia juoksujen suhteen. Nyt sterilointi tuli puolta vuotta aiemmin ja tämä meni vakuutuksen piikkiin. Normaalia sterilaatiota vakuutus ei korvaa, mutta kohtutulehduksen yhteydessä kyllä. Myöskin kohonneen glaukoomariskin takia tuo oli viisas päätös, mutta sitähän emme vielä siinä vaiheessa tienneet. Roman omistajat myöskin tykkäsivät Lucasta, vaikka jälkikäteen on kuulunut kommenttia, että "tuollaista rupu-urosta käytettiin". Tämä "rupu-uros" on useamman valion isä, rakastettu perheenjäsen ja upea persoona, hyvin hoidettu ja koulutettu ...

Hermannin kuolemasta liikkuu kuulemma ainakin kolme eri syytä. Näitä muita syitä ei minulle kerrota, vaikka niihin koko ajan vedotaan. Hermann meni vatsalaukunkiertymään. Tätä syytä ei uskota, vaan vaaditaan totuutta. Minkä muun totuuden voin antaa kuin sen oikean? En pysty vieläkään laittamaan tuota In Memoriam - osastolle, mutta odottakaa vain, kun teille muille tulee se "once in a lifetime" -koira, niin tajuatte. Tuhkat odottavat edelleen laittamista uurnaan, mutta en kykene siihen vieläkään.

Hermann oli jumalaisen komea, upealla luonteella varustettu doggi, joka oli vielä kaiken kukkuraksi terve yksilö. Moni olisi Hermannin halunnut itselleen, mutta vain minä sain kokea onnen omistaa tuon ihmeellisen uroksen. Hermannilla on useita pentueita, suurin osa muihin kenneleihin siitettyä. Adolfista kukaan taasen ei ole kiinnostunut, koska näyttelyura ei ollut niin näyttävän upea kuin Hertsulla.

Tiedän saaneeni monta vihamiestä näyttelypuolelta, kun kävin sekä Hermannin että Carmenin kanssa aktiivisesti kehissä. Veinhän lähes poikkeuksetta sekä ROP- että VSP-sijoitukset muiden nenän edestä. Tämä oli monen vaikea kestää.

Olen täysin omavarainen. Minulla on korkeakoulututkinto, kielitaitoa, globaalit yhteydet, kokemusta elämästä noin yleensäkin ja kahdeksan pentuetta. En ole mikään pari- tai kolmekymppinen kaupankassa, joka leikkii kasvattajaa. Minulla on työpaikka, mukavat työtoverit ja -ilmapiiri, oma omakotitalo, joka on kauniisti sisustettu, oma iso auto, omat ihanat, valloittavat ja terveet doggini, sekä monta ihanaa & pitkäaikaista ystävää. Facebookista näkee - ne ketkä sinne pääsevät - potentiaalisen miehen ilmestyneen elämääni.

Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan uusia tuulia. Dramatiikkaa ja tapahtumia ei elämästäni näemmä koskaan puutu, joten sen suhteen en usko tilanteen muuttuvan. Uusia ystävyyssuhteita on muodostunut ja joitakin vanhempia katkennut.

Viime vuonna erityisalaani olivat sakot ja puhelimet. Viimeisin puhelimeni kesti kaksi kuukautta, kunnes sanoi sopimuksensa irti. Se on parhaillaan korjattavana. Käytössäni on nyt Nokian Communicator, jonka logiikka on mielestäni käsittämätön. Logiikka aukenee viisalle insinöörille, mutta minulle ei. Suurin osa puhelinnumeroista myös meni edellisen puhelimen mukana. Kommari näyttää osan numeroista, suurinta osaa ei. En muista kenenkään numeroita ulkoa, joten tästä syystä saavat kaikki osakseen sen virallisella äänellä tulevan vastaukseni.

Ennätysmäärä Herdolfin koiria valioitui viime vuonna ja tänä vuonna on ainakin alustavasti useampi aloittamassa näyttelyuraansa. Kasvatusfilosofiani tähtää siihen, että jokainen pentu saa rakastavan, huolehtivan ja loppuelämän kodin.

Tanskandoggini eivät ole vain koiria, vaan suuria persoonia isolla P:llä. Rakastuin tähän rotuun yli kymmenen vuotta sitten, enkä muuttaisi päivääkään. Muutama sananen elämäni sinisistä kumppaneista, joiden kanssa saan jakaa elämääni.

Carmen (FI MVA JV-05 V-05 Herdolf Padme Naberrie) - elämäni narttu, vakaa johtaja, suurenmoinen emä ja luotettava kumppanini. Olen saanut jakaa elämääni tämän ihastuttavan nartun kanssa ihan alkumetreistä saakka. Upea näyttelyura ja kolme pentuetta ovat olleet vain plussaa kaiken päälle. Carmen Norppa Samsung viettää nyt eläkepäiviään ja jahtaa edelleen oravia ja fasaaneja pois omalta tontiltaan. Mikäli nämä kaksi asiaa kävisivät valuuttana, osallistuisi Carmen talouden kuluihin todella kiitettävällä osiolla.

Pirkko, Carmenin tytär (Herdolf Alteran Nirr'ti) - tuo hauska villikkoni, on puhjennut kukkaan. Näyttelykehiin emme vielä ole kerinneet (riittää, jos lukee parin viime vuoden tapahtumat, niin ymmärtää syyn). Pirkko Sirpa-Liisa Annikki on ottanut kakkosnartun tehtävän hyvin. Eritoten äitini on päässyt Pinquertonin suosioon. Pirkko niin ikään olisi osallistuva talouden kustannuksiin, jos fasaanit olisivat käypää valuuttaa.

Katri Taika Ingegerd (Herdolf Deanna Troi), tutummin ehkä Kutri, on Carmenin lapsenlapsi. Tämä avoin, sosiaalinen ja iloinen pentu valloitti minut jo pentulaatikossa. Katri on osoittanut suuria hortonomin taipumuksia ja tuhonnut puolet kasveistani (ihme yleensä, että mikään kasvi voi hoidossani). Viimeaikaisin villitys on wc-paperin tuhoaminen. Jos veskin ovi jää auki vahingossa, on hetken kuluttua paperirulla pienenä silppuna pitkin olohuonetta. Tästä asiasta olemme keskustelleet nenäkkäin, mutta asia ei mene perille. Olemme myös keskustelleet siitä, että minun huulipunani ovat minun huulipuniani, eivätkä Katrin. Mikäli ulkona on pakkasta yli 10 astetta, yrittää Katri tekeytyä näkymättömäksi sohvalle. Ihan niin kuin se onnistuisi.

Kimmo Kalevi Antero (Kolumbus vom Hause Wagner) on talouden ainoa uros. Kimmo saapui Suomeen jo aikuisiän saavuttaneena ja on sopeutunut todella hyvin. Totesin kyllä jo jokin aika sitten, että on helpompi antaa käskyt saksankielellä, silloin ne menevät perille paremmin. Luonteeltaan Kimmo on ihastuttava. Hyvin avoin, utelias ja sosiaalinen. Kimmo rakastaa kaikkia ihmisiä. Kimmo rakastaa myös ruokaa. Jos keittiön portti jää auki ja näkyvillä on ruokaa, menee kaikki Kimmon suuhun. Myös kauppakassien tuominen sisään on ajoittain ... no myönnetään, aina, hyvin haastavaa.

Neljä doggia mahtuu sohvalleni hyvin. Huomaan jälleen kerran jääneeni sen suhteen paitsioon. Useimmiten katselen tv-ruutua sohvan käsinojalla istuen. Mikäli pääsen ujuttautumaan ihan istuinosalle, niin ruudun peittää yleensä joku koirista. Olenkin suunnitellut tv:n sijoittamista ihan katonrajaan.

Loppuvuoden pyhien aikana tuli paljon elokuvia, joissa oli koiria. Jotkut väittävät, että koirat eivät osaa katsoa tv:tä, mutta se ei pidä paikkaansa. Hauskinta oli katsoa "101 dalmatialaista", kun kaikki neljä seurasivat tapahtumia suurella mielenkiinnolla.

Hopefully this year brings fresh breeze into my life. There has always been drama and unexpected events present so I doubt the situation will change. I have formed new friendships and some old ones have vanished.

Last year my specialities were broken phones and speeding tickets. Not too proud of the latter ones. My latest 'new' cell-phone lasted for two months before it refused to work. It is at the shop to be fixed at the moment. Now I have Nokia Communicator and I just can't figure out its logic. All numbers went with the previous phone - can't remember any numbers anymore, thus everyone gets an official answering from me.

There was a record made of Herdolf Champions last year. This year, at least on preliminary basis, several Herdolf Danes are starting their show career.

My Great Danes are not just dogs but big personalities. I fell in love with this breed over ten years ago and I wouldn't change a day. Few words of my blue companions with whom I can share my life with.

Carmen (FI CH JW-05 W-05 Herdolf Padme Naberrie) - the bitch of my life, assertive leader, excellent dam and trustworthy companion. I am priviledged to share my life with this charming bitch since day one. Awesome show career and three litters are just a bonus. Carmen spends her retirement days by chasing squirrels and pheasants. If these were known currency, she would contribute in our cost of living with huge amount.

Pirkko, Carmen daughter (Herdolf Alteran Nirr'ti) - my tomboy - has blossomed. So far we haven't had time to start show career (if you read the blogs of past two years, you'll understand why). Pirkko has a special place in her heart for my Mom. Pirkko would also contribute to costs of living, if pheasants were of any value.

Katri (Herdolf Deanna Troi) is Carmen grand-daughter. She is open, social and happy puppy who stole my heart already in litter-box. Katri has special interest in house plants and has destroyed half of them (it is a huge amazemend that plants even live in my care). Her latest hobby is to steal toilet paper and shread it all over the living room. We have discussed about this with no success. We have also discussed that my lipsticks are mine and not hers. If temperature gets below - 10 C Katri tries to be invisible when going outside.

Kimmo (Kolumbus vom Hause Wagner) is the only male in the household. He came from Germany already at adult age and has adapted to Finland very well. However, it is easier to give commands in German - his Finnish is not that good. Kimmo has excellent temperament, he is open, kind, social and loves all people. He also loves food. It is a task trying to get inside with groceries when Kimmo is present.

Four Great Danes fit on my couch well. I notice, once again, that I don't have place there. On regulat basis I watch TV from the arm rest.

Towards the end of the year there were lots of movies with dogs in them. Some people say dogs don't watch TV - that's not true. Funniest was when '101 dalmatians' aired, all four watched it from beginning to the end.